Oma tie
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Tiellä on mukava kävellä
mutta ojassa hauskempaa
turha sitä on vältellä
oudot asiat kiinnostaa
Oma tie
on paras tie
se sinut viedä voi minne vaan
Ei oikotie
vaan oma tie
se sinut vie
kauneimpaan satamaan
Jos vain valmiita raiteita
puksuttaa eteenpäin
ei löydä kulta-aarteita
vaan päätepysäkin
Jolla on pakko nousta pois
ja kiertää samaa ympyrää
josta ei koskaan pääse pois
jos ei itse tahdo
Oma tie
on paras tie
se sinut viedä voi minne vaan
Ei oikotie
vaan oma tie
se sinut vie
kauneimpaan satamaan
| |
| | |
| | |
Aika
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Aika on teljetty vankiloihin
toimistoihin sekä virastoihin
aika ajan hammasta nakertaa
ja pitkiä päiviä pakertaa
Aika raataa kaleeriorjana
rumpua paukuttaa johtaja
paita kastuu, muista tulosvastuu
kun tahti koko ajan kiivastuu
Nyt tarvittaisiin vapaata aikaa
siis kuka voisi ajan vapauttaa
on vapaa-aikaa lisää saatava
ei maailma pysy muuten kasassa
Aikainen lintu madon nappaa
vaan samalla se madon tappaa
miksi ei hommia rauhassa
voitaisi tehdä ajan kanssa?
Aikamatkoista haaveilemme
aikakoneita rakentelemme
mutta miksemme me tajua
ei aika jaksa aivan kaikkea
Nyt tarvittaisiin vapaata aikaa
siis kuka voisi ajan vapauttaa
on vapaa-aikaa lisää saatava
ei maailma pysy muuten kasassa
| |
| | |
| | |
Kaulaliina kirahville
(säv. & san. Karttunen)
Kirahvilla on pitkä kaula
se latvoja halailee
tyynen lammen pinnasta
se itseään peilailee
Vaan jos aurinko vaihtaa suuntaa
ja väärinpäin pyörähtää
silloin saattaakin Afrikkaa
peittää hyytävä jää
Leijonalla on paksu turkki
se varmaankin selviää
Mutta iloinen kirahvi
voi kaulansa kylmettää
Kuka kutoo kaulaliinan kirahville
kuka villasukat tuhatjalkaiselle
kuka palelevat eläimet pelastaa
kuka kuuman mehun jaksaa valmistaa
Kuka kutoo kaulaliinan kirahville
kuka neuloo nenäliinoja norsuille
kuka palelevat eläimet pelastaa
kuka kuuman mehun jaksaa valmistaa
Entä silloin jos etelänapaa
aurinko polttelee
vesipuistoksi sulattaa
suuret jäälohkareet
pingviinillä on paljon rasvaa
se varmaan kellua voi
mutta entä jos tulva kasvaa
ja hälytyskellot soi
Kuka uimapatjan valaalle puhaltaa
kuka pingviineitä uimaan opettaa
kuka läpimärät eläimet pelastaa
kuka kuuman mehun jaksaa valmistaa
| |
| | |
| | |
Urheiluhullu Hattunen
(säv. & san. Jaatinen)
Ei maksa vaivaa, ei onnaa ja väsyttää
ei jaksais tuota leijonaakaan kesyttää
jospa jättäis huomiseen
vois hetken vielä koisia
Nyt jo vaiti oo
en tahdo kuullakaan moisia!
Muut kun tv:n ääressä vain laiskistuu ja pulskistuu
minä ponnistan niin että hauikseni pullistuu
Heilun, heilun, heilun, heilun
Urheilun sain sydämeeni
Tuohon pumppauselimeeni
Paljon voimaa ytimeeni
Urheiluhullu Hattunen on onnellinen
parhaan tunteen antaa urheus ja heiluminen
Juoksen ylinopeutta, tuntuu mahtavalta
mikään ei voi pysäyttää, ellei virkavalta
kun mä menen hallille, ei väliin ja kiekko
kuten Rane-paralta, siinä vasta miekkonen
Liikuntaopiston pojilla riimit tulee täyteen
vaikka onkin rikotut, siinä niistä näyte
sanaleikit sikseen ja liukastetta sukseen
kun voimin vesihiihdon nyt suunnistetaan koskeen
Heilun, heilun...
Kun mä vedän leukoja, naamat venähtää
laiska lausuu "Lopeta, tuo on typerää"
"liikkuessa hikoaa, sattuakin voi
kaikenlaista ikävää", tuo analysoi
Heilun, heilun...
| |
| | |
| | |
Supersankarit verovirastossa
(säv. & san. Leino)
Valtavirrassa he muodostavat oudon vanan
yksi sadepuvussaan
toinen alla kauhtanan
eivät paljastaa voi kasvojaan he kuolevaiselle
eikä ajokorttiakaan peruspulliaiselle
Vaikka luontaisedut maksetaan toisille pizzana
silti palkka-asiat on jokaiselle riesana
supersankarikaan tahdo ei työttömyyskortistoon
niinpä suuntasivat porukalla verovirastoon
mutta kun täti ja setä tajusivat ketä
sisään asteli, niin sanat sekosi
ja papereista mitä kummallisimpia
nimiä putkahteli
Huudettiin sisään Herzan ja Turkules
huoneeseen kaksi Rotman ja Babin
Turtleseista Naolerdo, Efarallo
Achelmingelo ja Denatollo
Hämähäkkimies käy kuumana
kun vähennyksissä
ei näy mitään, paperit on yltä päältä seitissä
Teräsmies se ottaa rennosti
ja vähät välittää
kunhan kryptoniitin kaupungilla pystyy väistämään
Eivät asiat selvinneet mitenkään päin
ei vain, ei lain
ei niin tai näin
Niinpä asianajajia tarvitaan
superasioita hoitamaan
Tuli kilpparien juristiksi Hilppuri
ja kaikille muille Se-Man
Eipä ihme jos päätökset pitkittyy
saisi nopeammin maidosta piimän
Lakikoukeroista yksintuumin luopuivat
jonomuodostelmassa ovesta poistuivat
Turha on kai lisäansioita kalastaa
kun jonkun täytyy tänäänkin maailma pelastaa
| |
| | |
| | |
Numeroita
(säv. Kemiläinen, san. Karttunen)
Numeroita koulussa
numeroita kaupassa
numeroita pankissa
kalenterin sivuilla
Numeroita aamulla
numeroita illalla
numeroita syksyllä
talvella ja kesällä
Meidät punnitaan
ja arvioidaan
joka puolelta mitataan
omat numerot annetaan
Vaan ei sellaista kaavaa olekaan
johon ihmisen saisi mahtumaan
Niin, ei sellaista kaavaa olekaan
johon ihmisen saisi mahtumaan
Numeroita tauluissa
numeroita lauluissa
numeroita korteissa
ahneissa taskuissa
Sentit lasketaan, analysoidaan
markat tarkasti mitataan
puuttuvat kolikot huomataan
Vaan ei sellainen ole elämää
jos vaan kiertää kuin kello ympyrää
Niin, ei sellainen ole elämää
jos vaan kiertää kuin kello ympyrää
| |
| | |
| | |
Kotimetsän taikaa
(säv. & san. Leino)
Tuskin aurinkokaan vielä hymyilee
kun pojat piilopaikoistansa lymyilee
on aloitettu keskittyminen varhain
ja lihaskunto lienee kaikilla parhain
Mutta ei, en voi katsoa
joku vaanii Atsoa
Kuulapyssyt paukkuu
kuka mestaruuden voittaa
äiti kotona haukkuu
sattuu, nahka punoittaa
Lauantaisaunassa laskettiin vahingot
mitä aiheutti lapsille nuo pienet singot
kuumottaa kuin kuumottaa juhannuskokko
kuin joka jätkällä ois tulirokko
Ei, ei, en voi kuunnella
valitusta lauteilla
Kuulapyssyt paukkuu
kuka mestaruuden voittaa
äiti kotona haukkuu
sattuu, nahka punoittaa
| |
| | |
| | |
Pienissä lokeroissa
(säv. & san. Karttunen)
Pienissä lokeroissa
keskellä kaupunkia
yksinään asustamme
emme nää toisiamme
Ahtaissa käytävissä
ei toista tervehditä
Ovemme lukitsemme
ja sisään päästä emme
edes naapuria
Ei täällä hassutella
ei edes sunnuntaina
on verhot ikkunoissa
ja naurun äänet poissa
On yksin tylsä olla
mieluummin nurmikolla
istuisin kanssa muiden
varjossa koivupuiden
ennen kuin nämä kylmät seinät nielaisevat minut ja unelmani kokonaan
Siksi minä haluaisin kaataa seinät
onko muka maailma tehnyt meidät
toisiamme pelkäämään?
Voisimmeko porukalla kaataa seinät?
onko muka maailma tehnyt meidät
toisiamme pelkäämään?
| |
| | |
| | |
Hattusten joulutervehdys
(säv. & san. Jaatinen)
Joulu on niin onneton
ja olo ponneton
aina vaan lahjoja avataan
tuttuja tavataan
Ruokakin on liian herkullista
ei oo kehumista
joulu on nyt niin onneton
vai onko sittenkään?
No ei se oo, kun jodlailee
ja pukki sisään astelee
on ihmeissään tuo sarvipää
kun katsoo moista määkijää
Se ollutkaan ei lemmenkutsu mulle
pukki nyyhkyttää
Pukki on nyt niin onneton
vai onko sittenkään?
No ei se oo, kun jodlailee
ja pukin partaa koklailee
laps' viaton, mut vallaton
pukin parta aito on
Vaan parraton tuo siloposki on
ja siks niin onneton
jospa vain ois karvaa naamas mulla
onnelliseks tulla voisin kai
vai onkohan tuo olennaista sittenkään?
No ei se oo, kun jodlailee
ja joulumieli lämpenee
ja kaikki on niin rattoisaa
kun juhla kannat kattoon saa
On laulu tää hämmentävää
mutta se on vain elämää
on murhetta paljon mutta
se on vain vapaaehtoista
Usko pois
elämä niin helppo olla vois
Nyt jodlataan!
| |
| | |
| | |
Kissan päivät
(säv. & san. Jaatinen)
Katso, kuka tuolla kurkistaa?
Kissa sai haavan säilykepurkista
Sattuu, aijai
ei apua ollut turkista
Kun astui sen päälle
niin suusta kuului "nau"
aijaijaijau
Hei katso tuota kissaa
on armoton sen hatutus
älä opetusta missaa
on sairasta tuo saastutus
Roskaa kauppojen hyllyt pursuaa
samaa moskaa jo keittiön kaapitkin tursuaa
tuota roskaa kun syön
niin kohta jo muistutan mursua
Liikaa rasvaa, maha kasvaa
ja peppu viheltää
suruista sävelmää
Omantunnon uumenissa
tiedät miten homma on
on luonto paniikissa
koska sinä ja minä ja maailma on edesvastuuton
Hei katso tuota kissaa
on armoton sen hatutus
älä opetusta missaa
nyt lopetetaan saastutus
| |
| | |
| | |
Taivaanrannan maalarit
(säv. & san. Karttunen-Leino)
Vaikka nukuin vähän pommiin
käärin hihat, alan hommiin
ruutupaperia alle
taas tie on auki maailmalle
pinoan liikkein rytmikkäin
kirjainten paloja päällekkäin
sanoilla voi puuron keittää
vuotavan katon reiät peittää
Vaikkei sulkakynää omistaisikaan
kirjoittamalla siivet selkään saan
Hei kaikki taivaanrannan maalarit
ja pilvenpiirtäjät
Teill' on maalitahroissa haalarit
ja siniset silmät
älkää lopettako leikkiänne
jos se kesken on
eihän muuten voisi mistään tänne
heijastua valo auringon
Liukkaalla mielikuvituksella
voi paperilla luistella
ei tarvita kuin kynä
siinä maailman paras käyttöliittymä
ja siivet saan
Hei kaikki...
Muurari taloja rakentaa
lääkäri tauteja parantaa
mutta aina joku tarvitaan
muille tarinoita kertomaan
Hei kaikki taivaanrannan maalarit
ja pilvenpiirtäjät
Teill' on maalitahroissa haalarit
ja siniset silmät
älkää lopettako leikkiänne
jos se kesken on
eihän muuten voisi mistään tänne
heijastua...
Valo auringon
hei kaikki maalarit
jos leikki kesken on
ja värikkäät haalarit
nyt pilvet piirtäkää
hypätkää maisemaan
ja vuoret siirtäkää
ja pankaa haisemaan
Pensseleillä viuhtokaa
kohtiin valkoisiin
kaikki porukalla taivaanrannan maalaustalkoisiin
| |
| | |
| | |
Mustikkasoppatehdas
(säv. & san. Karttunen-Leino)
Kätkössä korkeiden kuusien
metsän uumenissa
On paikka huippusalainen
jota vartioi ilveskissa
Vaan jos koputat kolmasti vanhaan tammeen
kerrot pöllölle tunnussanan
Maankuori silloin aukenee
pääset käpyhissillä alas
Salaisuudet paljastuu
kun paksut tammiovet avautuu
Ihmiset jos tietäisi
niin eivät uskoisi...
Tervetuloa mustikkasoppatehtaaseen
karhu tilsii mustikoita, tikka mehustaa
Tervetuloa mustikkasoppatehtaaseen
maailman paras keitto kohta kiehuu taas
Usein ihmisten kevätretket
lähistölle kohdistuu
Lastenkin leikkihetket
lähellä tuon tammipuun on nähty
Mutta paljasta ei kukaan
mihin lähdetty on mukaan
Koko metsänväen voimalla
suojellaan salaisuutta sammaleen alla
Tervetuloa mustikkasoppatehtaaseen...
| |
| | |
| | |
Vihannestohtori
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Vihannestohtori Viinikainen
ei ole aivan tavallinen nainen
Erikoisella vastaanotollaan
hän pitää huolen potilaistaan
Tänä aamuna hoidettavanaan
on parisen kiloa perunoita
joille mullan alla maatessaan
on noussut kasvoihin pisamoita
Jos on kurkku kipeä
se kuntoon hoidetaan
sata hernettä nenässä
ne ulos kaivetaan
Voit ihanalle tohtorille
vaivas paljastaa
Löytyy kyllä rohto sille
voit huoles unohtaa
Vastaanotolle kummissaan
saapui lammaskaali surullinen
"Miksen osaa määkiä ollenkaan
mä olenko lajini arvoinen?"
Mutta tohtori kaalia lohdutti
ja tämän vesijumppaan houkutti
saa siellä uusia kavereita
ei mieti vakavia aatteita
Jos on nakit silmillä
etkä nää mitään
jos lanttu ei tahdo kestää
varaa aika jo tänään
Voit ihanalle tohtorille
vaivas paljastaa
Löytyy kyllä rohto sille
Jos on kurkku kipeä...
| |
| | |
| | |
Merirosvoina maailman
(säv. & san. Leino)
Jos olet kuullut tarinan Robin Hoodista
se vanha juttu on jo, siispä tajuntaasi uudista
Uljaita on miehet nämä, puitteet ainakin
on koukkukädet, silmälaput, suuri sotalaivakin
He ovat väkeviä niin kuin turkinpippurit
on käsivarsiin tatuoitu jokaiselle ankkurit
Mut onko syynä ontto pää, vaiko muuten vaan
kun merirosvoaate sisäisty ei heille laisinkaan?
Eipä tienneet pojat nyt, kun matkaan lähtivät
mitä merirosvot oikeasti työkseen tekevät
Merirosvoina maailman
vievät Itämeren vedet Afrikkaan
Merirosvoina maailman
imevät pilleillä Atlantin tyhjilleen
Merirosvoakatemiasta valmistui
koko jengi parhain pistein, rehtorikin liikuttui
Parhaat heistä haarniskoissaan Viroon asti ui
vaan kilpailunsa keskellä tarkoitus unohtui
Ja eivät tiedä vieläkään, kun matkaan lähtevät
mitä merirosvot oikeasti työkseen tekevät
Merirosvoina maailman...
| |
| | |
| | |
Eskimotango
(säv. & san. Leino)
Pohjoisnavan hyisessä keväässä
valuu räkäpuikot nenästä, on peppu jäässä
Ei auta vaikka on seitsemän pipoa päässä, tässä säässä
Ei auta nyt valittaa, kun voi lähteä uuteen nousuun
Heitetään talvivaatteet nurkkaan, vaihdetaan ne uimahousuun
Eskimot nyt suuntaavat etelään
etsien paikkaa jossa lämmittää
Hiekkarantaan vaihtua saa jää
se taakse jää
Suuntana on tangon kehto Argentiina
nyt loppui kohmettavan jäinen piina
siellä tanssivat ja lauloivat ja tuntui että
vihdoin maistui elämä
Ei kukaan uskaltanut valittaa
johtaja johtaa, niin kuin johtaa meidät nousuun
Talvivaatteita ei kukaan kaipaa
eskimot istuu niin hyvin uimahousuun
Eskimojohtaja vielä purnaa
"Löytyy paikka jossa on vielä kuumempaa!"
Paikan nimikin jo kertoo: Tulimaa!
On matkakohde
Lautta rakennettiin, purje nostettiin
ja keula vielä etelämpään suunnattiin
Vaan miksi kylmä on, kun tultiin maailman alle?
Niinpä niin, Etelänavalle
Ei voi nyt kuin valittaa
matka päättyikin mahalaskuun
Talvivaatteet taas esiin kaivetaan
uimahousut takaisin taskuun
| |
| | |
| | |
Nenänkaivelujatsi
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Minulla on päässäni viisi luolaa
se alin niistä ruoan perään kuolaa
Sivuluolista kuuluu
kummia: "hu-huu, hu-huu"
Luolat keskimmäiset täytyy joskus niistää
noista sieraimista kertoo myös jatsi tää
Minä olen aikamoinen kaivosmies
päivät pitkät louhin minä otsa hies'
Tiedän ettei kaikki voi ymmärtää
mutta minkäs teet kun täynnä on tää pää (siis räkää!)
Sinä kysyt mikä mua oikein vaivaa
älä häiritse, mun täytyy nenää kaivaa
En nyt ehdi leikkii merirosvolaivaa
minä tahdon nyt vain nenukkia kaivaa
"Nenänkaivamisen seuraukset
voivat olla aivan hirmuiset"
Näin ne yrittävät opettaa
mutta se on silkkaa potaskaa
Ei moni sitä saata käsittää:
on oma taiteenlaji homma tää
Sinä kysyt mikä mua oikein vaivaa
älä häiritse, mun täytyy nenää kaivaa
En nyt ehdi leikkii merirosvolaivaa
minä tahdon nyt vain nenukkia kaivaa
Sinä kysyt mikä mua oikein vaivaa
Ei mikään, enkä tahdo myöskään nenää kaivaa
Nyt minulla olisi aikaa leikkiä merirosvolaivaa
Koska en enää ikinä, ikinä, ikinä tahdo nenukkia kaivaa
| |
| | |
| | |
Rötöstelevä kenguru
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Rötöstelevä kenguru kerran loikki
valtavin pompuin kotipihamme poikki
Se suuntasi suoraan meidän naapuritaloon
ennen kuin poliisit ehti takaa-ajoon
Sulloi pussiinsa tavaraa minkä ehti:
vanha vasara, vasikanhoitolehti
Limonadipullo, litra mansikoita
Karin karttapallo, kappa silakoita
Kaiken tuon se kenguru mukaansa tahtoi
ja minkäpä sille talonväki mahtoi
"Voihan hipperijuu! Se vei mun didgeridoon!"
Kuulkaa nyt kaikki varokaa
kenguru kaiken varastaa
tuolla se menee, katsokaa
kuinka pussi pullottaa
Rötöstelevä kenguru jatkoi matkaa
Australiasta meren yli Saksaan
sujautti pussiin viiksivahapurkkeja
kultaisen kauriin, sekä käsinukkeja
Eikä sitä saanut pysähtymään kukaan
kaikki kauniit esineet se kahmi mukaan
"Voihan lebensraum! Se vei mun tannenbaum!"
Kuulkaa nyt kaikki varokaa...
Vaan viimein kenguru järjen käteen otti
katsoi sitä tutkien ja hetkisen pohti:
"Ei ole asuntoa mulla niin avaraa
että sinne mahtuisi näin paljon tavaraa"
Eikä ole oikein että muilta varastan
He kun mulle tahtoivat vain kaikkein parasta
Taitaa olla viisainta nyt kaikki palauttaa
ehkä voin mä sillä tavoin muitakin auttaa
Kuulkaa nyt kaikki katsokaa
kenguru jakaa tavaraa
eikä se ollut tuhma lain
se tekemistä kaipas vain
| |
| | |
| | |
Hullut Hattuset
(säv. & san. Leino)
Me olemme täällä (Hullut Hattuset!)
Olemmeko ystävät Hyvinkäällä? (Ei, ei, ei!)
Olemmeko järven kirkkaalla jäällä (Emme sielläkään!)
No missä me sitten oikein olemme? (_______)
Me matkustamme laivallamme ympäri maailman meriä
Ja etsimme päähän silinteriä
Koska olemme saaneet periä
esi-esi-esi-esi-esi-esi...-isiltämme Hattusten veriä
Aistitko nopeuden?
Ilmalaivamme kiitää vauhtiin melkoiseen
Yli ilmakuoppien
Hullut Hattuset liitää maasta toiseen
Kovin mukavaa jos tahdotte jatkaa
kanssamme lupaavaa maailmanympärimatkaa
Tilatkaa lämpimiä öitä, pimeään kynttilöitä,
eikä mitään kärinöitä, kiinni vaan turvavöitä,
nyt ei meinata, nyt mennään syömään saksanpähkinöitä
Aistitko nopeuden?
Ilmalaivamme kiitää vauhtiin melkoiseen
Yli vuortenhuippujen
Hullut Hattuset liitää maasta toiseen
|
 Kuva: Joona |
| | |
| | |
Kilttimies
(säv. & san. Karttunen)
Vuorien jylhien varjossa
sateisessa maassa
istuu pienessä tuvassa
mies perunaa kuorimassa
Hän vanha on, ja hampaaton
vaan silti aina nauraa
kun nukkumassa lampaat on
hän peltoansa auraa
Kun yö hiljaa pimenee
ja äänet vuorten hiljenee
hartioilleen heittää viltin
ja pukee ylleen kiltin
Lopun silloin huolet saa
kun Angus pillin kohottaa
soittaa tähdet loistamaan
ylle nummien
Kilttimies on kiltti mies
soittaa hän vain otsa hies’
lampaat ryntää tanssimaan
alle tähtien
Ikä ei miestä paina lain
vaikk’ täyttää sata vuotta
hymyilee hän aina vain:
miks’ huolehtia suotta
Kun kuulee laulun lintujen
ja siiveniskut perhosten
niin silloin hän sen ymmärtää:
on tärkein hetki tää
Lopun silloin huolet saa...
| |
| | |
| | |
Rapakkoblues kurahousuista
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Kun tänään heräsin
Luulin: saapunut on maailmanloppu
Tavarat reppuun keräsin
On tarhaan taas kauhea hoppu
Ei oo touhussa tässä päätä ei häntää
Jos ulkona sataa rapaa ja räntää
pitäisi kotiin jäädä nukkumaan
eikä ulos mennä luontoa uhmaamaan
Niskasta raahataan mut päiväkotiin
naamani työnnetään harmaaseen puurovatiin (taas kaurapuuroa)
En voi kuin huutaa kun nuo julmat naiset
pakottavat ylleni kirkuvan keltaiset kurahousut
Voi veljet ja siskot, te mua ymmärtäkää
Ei oo maailmass’ mitään hirveämpää
Kuin ne parmitin kurahousut
Se joka keksinyt on kurahousupakon
ansaitsisi elinkautisen sakon
Kurapuku ahdistaa ja puristaa
Kaiken ilon päivästä kuristaa
| |
| | |
| | |
Eriparimies
(säv. & san. Leino)
Kun hän aamulla sängystä nousee
eriparihousut päälleen pukee
Kylmänä miehelle maistuu tee
ja iltalehden aamulla lukee
Sinipunavihreän harmaalla pyörällä
hän töihin aina starttaa
On siinä mummoillakin pää pyörällä
hän käyttää hattuna Ruotsin karttaa
Hän on Eriparimies (Eriparimies)
Eriparimies (Eriparimies)
Eriparimies, kuka ties kun ei mies tiedä itsekään
Miehen nimi on kai Raimo
vaikka passissa lukee Kusti
On hänellä näkymätön vaimo
ja kissa nimeltään Musti
Hän käy vieläkin esikoulua
kun ei osaa laskea enää
Viettää keskellä kesää joulua
ja käyttää punaista irtonenää
Hän on Eriparimies...
|
 Kuva: Suvi Tiainen |
| | |
| | |
Hattukauppiaan tytär
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Taisi olla maanantai
kun mä hattukauppaa päin
kuljeskelin yksin kai
kunnes sitten sinut näin
Kohtasivat katseemme
kuumotti mun poskiain
Mitä nyt oikein teemme?
Sua ihastelin vain
Hattukauppiaan tytär, sinun vuoksesi
antaisin pois jääkiekkokortit
Hattukauppiaan tytär, sinun luoksesi
saavun pian, avaan kaikki portit
Kului viikko, toinenkin
rakot kantapäihin sain
luonasi kun vierailin
hymyilit sä aina vain
Mutta hieman harmitti
kun et koskaan puhunut
parahdin: "Voi parmitti!"
enää en sua tajunnut
Silloin hattukauppias
mies seitsenkymmenvuotias
otti kädestäni kiinni
sanoi: "kuule poika pieni"
"Ei oo tytärtä mulla
vaan näyteikkunan Ulla
on ihastukses’, vaan muista
on hänet tehty muovista"
|
 Kuva: Mari Tiainen |
| | |
| | |
Po-po-po-poksutuhnu
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Elämä on pyöreä kuin pitsa
täynnä makoisia täytteitä
Toisinaan taas räväkkä kuin ritsa
takapuoliin tähtäilee meitä
Piikit elämän jos sua kirveltää
ja olet aivan nukkavieru
Mikä oloas vois keventää?
On vastaus pieni...
Po-po-po-po-poksutuhnu
Ei ole häpeä jos annat sen tulla
Po-po-po-po-poksutuhnu
On meille tärkeä, sen tahdomme kuulla
Po-po-po-po-poksutuhnu
Kaiva jo repusta hernekeittopurkki
Po-po-po-po-poksutuhnu
Jokaisen pepusta ulos se kurkkii
Moni poksutuhnun tahtois kieltää
vaihtaa vaimeisiin suhauksiin
Sellaista lainkaan en voi sietää
siks’ lisään kiellon Suomen lakiin:
Jos siis törmää kaupungilla heppuun
joka uskalla ei pöräyttää
Laitettakoon hälle torvi peppuun
Po-po-po-po-poksutuhnu...
|
|
| | |
| | |
Yu-kin kulkuset
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Poika nimeltänsä Yu-ki
äiti hänet aina puki
kouluun kun hän aamuisin
lähti mielin iloisin
Mutta kerran matkallansa
oli edessänsä ansa
tippui kuilun syvyyksiin
meni miltei pyörryksiin
Mutta kuopan pohjukassa
aarretta vartioimassa
istui otus karvainen
ei se ollut vihainen
"Minä olen odotellut
mikset aiemmin jo tullut?
Arkku tää pölyttynyt
sinulle sen avaan nyt"
Hopeiset kulkuset loisti
synkät ajatukset poisti
musiikilla murheen voittaa
kun vain kulkusia soittaa
|
|
| | |
| | |
Ei siis hai
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
Aurinko nousee tänään
ja päivään lämmittävään
saaren asukkaat herää
ja surffilautansa kerää
Jo rantaan kaikki ryntää
tahtoo aaltoja kyntää
kaikkein pienimmätkin vauvat
sekä kylän sylihauvat
On täydellinen päivä
pois surun, huolen häivä
Vaan mikä, kammottava, hui!?
Tuolta nyt rantaa kohti ui?
Ei kai se voi olla hai?
Mikä sen tänne nyt sai?
Silloin tajuaa lammaspaimen:
"Sehän on vain jättiläistaimen!":
Ei siis hai!
Taas rantaan kaikki ryntää
tahtoo aaltoja kyntää
On täydellinen päivä
|
|
| | |
| | |
Hattulammen juhlapäivä
(säv. Jaatinen, san. Leino)
Kun juhlat päätettiin järjestää
lähetettiin särjet sanaa viemään
Silakka muotoilee hiekkakakkuja
ja kaislaboolin pyrstönpäällä hämmentää
Ahvenet ovimiesten roolin hoitaa
ankeriaat juhlapuheen valmistaa
Leväkoristukset ovat myös paikallaan
juhlapäivää voimme alkaa odottaa
Hattulammen kaloilla aihetta on juhlaan
aallokko nousee kun orkesteri pauhaa
Kaloista vanhinkin tanssahtaa ja nauraa
tule mukaan tai jätä rauhaan
Tonnikalaperhe Kreikasta saapuu
ryhävalaat kalavalheita vertailee
neliviiksimade aallokossa huojuu
urotöitään vasarahait kertailee
Hattulammen kaloilla aihetta on juhlaan...
|
|
| | |
| | |
Siivekäs ukkonen
(säv. & san. Leino)
Parin kilometrin päässä jyrähtää
valo taivaankannen uumenista välähtää
Rajuilma koettelee maaperää
maapallon uumenista asti tärähtää
(Mitä, mitä, mitä?)
Ukkosella on siivet!
(Mitä-tä, mitä-tä, mitä-tä, mitä-tä)
Ukkosella on pää!
(Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä?)
Salamat tulee suusta
(Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä?)
Sehän on lohikäärme!
Kuumuutta puhaltaa
puhaltaa punaista tulta
Eläimetkin sen vaistoaa
kun polttaa tassun alla multa
Nyt kokoontuu viisas kansa
yhteen he lyövät älykkäitä aivojansa
ja silloin päätettiin että
tarvitaan hullun paljon sammutusvettä
(Mitä, mitä, mitä?)
Sankot valmiiksi!
(Mitä-tä, mitä-tä, mitä-tä, mitä-tä)
Norsut, ladatkaa kärsät!
(Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä?)
Paloautoista lähtee
(Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä?)
Antaa palaa!
Kuumuutta puhaltaa
puhaltaa punaista tulta
Eläimetkin sen vaistoaa
kun polttaa tassun alla multa
Tajuttiin: ei sitä voi voittaa
neuvottelut lohikäärmeen kanssa päätettiin aloittaa
tajuttiin: sillä on vain kylmä
kalisee hampaat ja tärisee pää
(Mitä, mitä, mitä?)
Otetaan se töihin!
(Mitä-tä, mitä-tä, mitä-tä, mitä-tä)
Saunoja testaamaan!
(Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä?)
Eipähän tarvita sytykkeitä
(Mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä, mitä?)
Kuumuutta puhaltaa
puhaltaa kiukaaseen tulta
vaan eipä tunnu enää pahalta
Ei ole pois sulta, ei multa
Ylälauteilta vilkuttaa
ja lapset hurraa kadulta
Saa lohikäärme nyt naurahtaa
sen liekit loistaa kuin kulta
|
|
| | |
| | |
Byy-Diin, käärmeenlumooja
(säv. Jaatinen, san. Karttunen)
On miestä moneen kyytiin
yks juomat kumoaa
Vaan ystäväni Byy-Diin
hän käärmeet lumoaa
Niin vaikee on tuo taito
vaan hän oppinut on sen
on voimansa tuo aito
kun huilunsa kultaisen...
...hän kohottaa
ja hohottaa
Hurla-hurla-hurla-hurla-hurla
liukeroiset luikeroiset, tanssikaa te vaan
Hurla-hurla-hurla-hurla-hurla
sihisevät sähisevät nousee hatustaan
Hurla-hurla-hurla-hurla-hurla
On kaverini muuten
maanmainio soittaja
vaan yksi paha puute
on huono muistinsa
Niinpä sattui kerran
ett' hukkas huilunsa
Menin miltei paniikkiin
kun katsoin puuhaansa
"Voi ei!", Byy-Diin parkaisi
"Mitä nyt!?"
"Ettei vaan käärmeet karkaisi!"
Hurla-hurla-hurla-hurla-hurla
| |
