Aika kuluu häkellyttävän nopeasti. Tänään 27.9.2013 tulee kuluneeksi päivälleen kymmenen vuotta siitä, kun Pentilän saha -yhtyeen debyyttilevy Rumpsutusta julkaistiin. Tuo levy oli ensimmäinen Juki Recordsin julkaisema äänite: sen kansissa oli ensimmäistä kertaa levy-yhtiön tutuksi tullut kotikutoisuutta ja ilmaisun riemukkuutta välittävä logo.
Pentilän sahan kansitaiteilija Heikki Romppainen piirsi Juki Recordsin logon suoraan levynkansioriginaaliin: sahan levyssä ei käytetty digitaalisia apuvälineitä vaan A4-arkille käsinpiirretyistä kansista otettiin suoraan mustavalkokopiot, jotka taiteltiin itse levykoteloihin. Olin läsnä, kun Heikki viimeisteli kansia. Ohjeistukseni logoksi oli suurin piirtein ”piirrä silmälasipäinen mies jolla on vähän takatukkaa”. Heikki teki työtä käskettyä, ja sittemmin sama spontaanisti syntynyt logo on koristanut kaikkien Jukin julkaisujen kansia.
Juki Records aloitti toimintansa julkaisemalla ensimmäiset vuodet cd-r -levyjä. Ensimmäisten levyjen painokset olivat pieniä ja muutenkin toiminta erittäin ruohonjuuritasoista. Sitä se on toki monilta osin edelleen. Jotenkin hiljalleen ollaan edetty siihen, että nykyisin yhtiön julkaisut ovat oikeita prässättyjä cd:itä. Levyillä on nykyisin myös maanlaajuinen jakelu, alkuaikoina levyjä sai vain bändien keikoilta sekä Levy-Eskoilta.
Miksi oma levy-yhtiö? Vastaus on niinkin yksinkertainen, että se mahdollistaa asioiden tekemisen omaehtoisesti. En väitä, että isommat levy-yhtiöt olisivat joitain absoluuttisen pahuuden esikartanoita, mutta olen tullut siihen tulokseen, että omissa tekemisissä pitää saada pitää oma päänsä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö rakentavaa kritiikkiä ja ehdotuksia kuunneltaisi ja annettaisi, mutta tietyt ratkaisut artistien on saatava tehdä itse.
Varsinkin Ukkosmainetta on kyselty muillekin yhtiöille, mutta tähän päivään mennessä kokemukset muiden levy-yhtiöiden kanssa kommunikoimisesta eivät ole olleet rohkaisevia. Yhdestä yhtiöstä esimerkiksi ehdotettiin, että biisit ovat hyviä, mutta voitaisiin palkata joku ulkopuolinen tekemään biisien taustoja. Eikö tuo ole vähän sama kuin kustannusyhtiö ehdottaisi kirjailijalle että ”tämä tarinasi on hyvä, mutta palkataanpa joku vähän kokeneempi kaveri kirjoittamaan se”? Ei se toimi niin, ilmaisu on osa teosta.
Oman kokemukseni mukaan musahommissa mennään usein metsään siinä, kun aletaan hakemaan niin sanottuja pikavoittoja. Itse uskon vahvasti pitkäjänteisyyteen, ja sen takia Juki Recordsin tarkoituksena on julkaista levyjä, jotka eivät vanhentuisi pari kuukautta ilmestymisensä jälkeen vaan kestäisivät kuuntelua vielä vuosien päästäkin.
Juki Records on olemassa siksi, että muuten nämä laulut jäisivät julkaisematta ja kuulematta. Yrittäjäksi tässä on siis joutunut pakon edessä ja tähän päivään mennessäkin tuntuu siltä, että yrittäminen ei ole itsessään pätkääkään kiinnostavaa, vaan se, että se mahdollistaa levyjen julkaisemisen. Taloudellisestihan levy-yhtiön pyörittäminen on pitkälti kädestä-suuhun -toimintaa. Se mikä ajaa jatkamaan on halu saada uutta musiikkia kuuluviin ja yrittää elättää itsensä musiikilla, vaikka sitten niukastikin.
Parhaita hetkiä ovat ehdottomasti levyjen julkaisut. Kun kaikki tehty työ ja kymmenet hajallaan olleet ideat, ranskalaisin viivoin täytetyt muistilaput, sähköpostikirjeenvaihdot ja muu epämääräinen data konkretisoituu käsin kosketeltavaksi äänilevyksi. Kun saa parhaimmillaan vuosien ajan työstetyt hengentuotteet ihmisten kuultaviksi.
Vaikka epätoivon hetkiä on ollut useammin kuin jaksaa muistaa, voi lausua Vexi Salmen sanoin: en päivääkään vaihtaisi pois. Se, että tekee sitä mistä pitää tekee onnelliseksi ja antaa elämään uskomattoman paljon sisältöä. Levy-yhtiön myötä on myös saanut tehdä töitä hienojen ihmisten kanssa, joista suuresta osasta on tullut läheisiä ystäviä.
Lämmin kiitos kaikille Juki Recordsin toimintaa vuosien saatossa eri tavoilla tukeneille! Hyvää kymmenvuotispäivää ja paljon uusia vuosia!
Ville Karttunen
Kirjoittaja on Juki Recordsin perustaja, Ukkosmaine-yhtyeen kosketinsoittaja sekä Hullut Hattuset -yhtyeen laulaja-basisti.
