Eläin – Musiikki

Julkaisut | Kuuntele | Jäsenet | Tarina | Sekalaiset

Julkaisut

Eläin: 2000 Deluxe (2011), JUKI-014

Julkaistu 13.4.2011

AlmaAlma

Alma katkoo halukkaiden luut
teippaa tottuneesti umpeen suut
ja polkee sut mutaan

Alma sanoo olet arvoton
tyhmä ruma sekä munaton
ja pyydät lyömään lujempaa

panit laastarin haavoihin
riisuit naamarin
elämäsi on painajainen

piiska heiluu ihra värähtää
tyytyä et voisi vähempään
eikä koske yhtään

Alma tietää ketä rakastat
mitä mietit mitä haluat
ja otat turpaan uudestaan

riisuit naamarin
pantasi vaihdoit kravattiin
elämäsi on painajainen
tiedät sen

hei
Alma
auta
KumisaappaatKumisaappaat

ku

mi

mulla on uudet kumisaappaat
uudet saappaat kumiset
mulla on uudet kumisaappaat
uudet saappaat kumiset

mulla on uudet kumisaappaat
ne kestävät vettä
mulla on uudet kumisaappaat
seison lätäkössä

ei pääse vesi näihin saappaisiin

ku

mi
20002000

ne tulivat mun kotiini
Interpolin agentit
ja pakottivat liittymään partiopoikiin
silloin vuonna kakstuhatta
oltiin syvemmässä kusessa kuin missään tieteisfilmissä

lapsi lyö lasta
naapuri syö naapurin
pidetään kädestä
odotetaan sotaa
eletään vuotta kakstuhatta
ja kohta joku mokaa

tulit minun luokseni
avasit kurkkuni
joit minun vertani
mä olin kuustoista
olin tavallinen teini
sä olit kokoomusnuori
ja sä olit vampyyri

ne tulivat mun kotiini
Interpolin agentit
ja pakottivat liittymään partiopoikiin
eletään vuotta kakstuhatta
kaikki on pahemmin päin vittua kuin missään Riston biisissä

olemme poliiseita
olemme inkvisitio
neuroottisen porvariston uusi humaani sotakoneisto
joka uskoo uusiin suuriin kertomuksiin

uskomme superyksilöön
talouteen ja teräsmieheen
uskomme ihmisluontoon
ajattelun voimaan
ja mikki-hiireen
taputamme olkapäälle ja säälien kysymme että
mikäs sua nyt taas vituttaa

vuonna kakstuhatta
kävelee kesy lapsi
sillä on rynnäkkökivääri
eikä auta yhtään vaikka siltä kieltäis Nietzschen Platonin tai first person zooterit vittu

vuonna kakstuhatta
Interzonen agentit
pani suoniin kamaa
taskuun lainarahaa
enkä tiedä missä mennään
muttet taida tietää sinäkään

ne tulivat mun kotiini
myrkyttivät vereni
pakottivat liittymään partiopoikiin
silloin vuonna kakstuhatta
oltiin syvemmässä kusessa kuin missään tieteisfilmissä
RoskaRoska

telkkari näytti mainoksen
viimeinkin tiedän mitä tarvitsen
koottu pienistä paloista
pienillä känsäisillä käsillä
tehtaalta kaatopaikalle mutkittelee tie

roska roska roska roska roska roska roska

edullinen ja tehokas
laitteiston uusin tulokas
hintaa vain muutama sentti
kyljessä kierrätysmerkki
viedään se kaatopaikalle toisten samanlaisten luokse

roska roska roska roska roska roska roska
EsitelmäEsitelmä

osallistut keskusteluun
liikkuu huulet
suuri suu puhuu
kun osallistut keskusteluun

esittelet hölmön mielipiteesi

en jaksa kuunnella sun esitelmääsi
etkö koskaan hiljene

koet jotain olevasi
vaikka olet pelkkä runkkari
silti koet jotain olevasi

korvissani kirskuu hölmö äänesi

kun pääset alkuun esitelmässäsi
et enää koskaan hiljene
MulkkuMulkku

istun pehmustetussa kopissani
kutsun itseäni taiteilijaksi
kuulen viestejä zeppelinin biiseistä
tietenkin
olenhan minä mä
olen tyhmä

et pelkää minua
etkä kerhoani
sun tekee mieli nauraa
kun näet naamani

olen mulkku
en ole edes keskinkertaisuus
vaan mulkku

istun pehmustetussa kopissani
kaikkien verenjanoisten sankari
kuulen viestejä Beatlesin biiseistä
tiedän sen
etten ketään yllätä

mutten ole taiteilija
enkä ole luova
enkä ole mitään siltä väliltä koska olen pelkkä

mulkku
en ole edes keskinkertaisuus
vaan mulkku
NimmariNimmari

ihailen sinua
sun sanavalmiutta
sun sokerista ääntäsi
pistävää katsetta

puhumme sinusta
puhumme runoudesta
puhumme rakkaudesta sekä
tietenkin rock 'n' rollista

mitä se on
rock 'n' roll
mitä on
rock 'n' roll

himmennät valoja
laulat rokkiklassikoita
me otetaan jotain mitä rentouttaa
ja pään sekoittaa

sinusta puhutaan
ja vaikkei kaikki susta pitäiskään
mä imen sun ding-dongii takahuoneessa
vaikka tahtoisin vain pitää sua kädestä

mitä se on
rock 'n' roll
mitä on
rock 'n' roll

saanhan mä sun nimmarin
en ole kuin ne muut
ne toivoo
että joku ampuu sut

rock 'n' roll
mitä se on
Toimistossa taasToimistossa taas

puhun puhelimeen
pidän lehtiötä kädessä
kynsieni alla savuaa
puhelimeen ei saa kirota

toimistossa on tunnelmaa
housut on prässättynä
hyväntuoksuisena tartun uuteen paperipinoon

kopiointihuoneessa
tuijotan monttu auki konetta
joka toimii kuin pitääkin
mutten tunne yhtään mitään

uutta tyyppiä tervehdin
se näyttää ihan humanoidilta
olen kohtelias vaikken tunnekaan
mietin missä se pitää avaruusalustaan

toimistossa on hauskaa
sokokselta ostetussa neuleessa hikoillen mä tartun uuteen paperipinoon

toimistossa
taas
toimistossa
Television sininen valoTelevision sininen valo

osallistuin ohjelmaan
jossa keskinkertaisuus mitataan
alitin riman
pärjäsin lähes mutten ihan

sulassa sovussa
rikkaat nistit
hitler-nuoret viihdeuutisissa

nyt paistaa
television sininen valo

keskustelutuokio pääni sisällä
vastakohtien välillä
vaihdan kanavaa ja mitä saan
valkoista kohinaa
testikuvia pahoja unia ja testikuvia

kun avaan vastaanottimen
lupaan etten piittaa muusta
kun sylki valuu suusta
mä tahdon ainoastaan ottaa vastaan sen valon

television sininen
valo
"Minä ja se""Minä ja se"

en koskaan leiki kanssasi enää
karkkia lupaat ja näytät pitkää nenää
on oikeilla hirviöillä mustaa silmien alla
eikä sairautta tarvitse hakea hakemalla

ilman sinua mä tuskin olisin kukaan
saanko pitää sinut lähelläni ilman sinua ei ole mitään
olen kipeä ja kipeänä pysyn älä siitä huoli
ilman sua olen pelkkä kummitus ja pelkkä tyhjä kuori

tahdon takaisin tylsän arkeni
sen tylsän mutta turvallisen
tahdon kotiin

minä ja se
minä se se se

agentti kooper vihreässä nojatuolissa mun olohuoneessa sanoo ettei ole hyvää eikä pahaa
mä repeän nauruun
mut mun räkä on jäätä ja jalat on vahaa
olet osa minua vaikka sua tuskin siedän
leikkaan sut irti et enää minun päässäni hierrä
kumpi meistä puhuu ei sitä enää kukaan edes tiedä

tahdon takaisin tylsän arkeni
sen lattean sen turvallisen
tahdon kotiin

minä ja se

Eläin: Eläin (2010), JUKI-011

Julkaistu 24.2.2010

Eläin
Peter Pan
Fysiikan Nobel galaksien tutkijoille
Askel
Hämy
Hyypiö
Ihana paskiainen
Pentti
Sumu
Normaali
Tyhjäntoimittaja korkeassa asemassa
Robin

Kuuntele

Jäsenet

Timo Torvinen - laulu ja kitara
Heikki Kuikka - basso
Pekka Koskelo - rummut
Janne Uusiniemi - sampleri ja syntetisaattori

Aiemmat jäsenet

Arttu Hirvonen - kitara ja laulu (2007-2010)

Tarina

Mitä on rok & rol?

Eläin perustettiin syksyllä 2007 poistamaan laulaja-kitaristi Timon musiikillisia turhautumia, joita kertoman mukaan oli tällä vuosituhannella riittänyt reilusti. Vuosien varrella kariutuneissa bändiprojekteissaan hän oli soittanut metallia, punkia (useissa eri muodoissa), avaruusfolkia ja lopulta normaalia folkia, kunnes oli aika kokeilla jotain muuta. Oli pakko päästä metelöimään vielä kerran. Kaikkien kavereiden bändit tuntuivat luovan jotain uutta hyvää ja ilmeisesti Timon oli pakko päästä välillä itsekin onnistumaan tekemisissään. Uudet soittokaverit löytyivätkin juuri muista bändeistä: kitaristi Arttu tuonaikaisesta yhtyestään The Ruby Foosista, basisti Heikki Vihreästä Maasta ja lopulta rumpali Pekka Vacant Coffinista. Omaan asiaansa uskovana omahyväisenä taiteilijapyrkyrinä Timo yllytti ystäviään eroamaan muista yhtyeissään tässä kuitenkaan onnistumatta.

Alun erimielisyyksistä huolimatta uusi yhtye Eläin saatiin käynnistettyä metelöivänä sivuprojektina. Jotain ihmeellistä tapahtui ilmeisesti jo ensimmäisissä treeneissä: bändi kuulosti heti hyvältä. Ja vaikka Timo oli lähes vannonut keskittyvänsä vain tärykalvojen puhkomiseen ja muiden rockyhtyeiden ivaamiseen, löytyi metelin seasta ihmeellisiä melodian pätkiä ja verraten taitavaa laulua. Timo huomasi osaavansa tehdä biisejä. Pesunkestävänä voitontavoittelijana hän käänsi selkänsä melulle ja keskittyi toimivien laulujen tekoon. Eläin saikin kiittävää palautetta demopalstoilla jo heti ensimmäisten demojensa aikaan. Jokin oli vialla, kun kaikki eivät yhtyettä vihannetkaan.

Toisen demon julkaisun aikaan keväällä 2009 alkoi yhtye saada enemmän keikkoja. Bändiin pestattiin katu-uskottavuuden ja viiksien vuoksi viides jäsen, Janne (syntetisaattori ja sampleri). Vuoden kruunasi esiintyminen Ilosaarirockissa. Keikkaa voidaan pitää todellisena saavutuksena bändille, jonka perustamisessa näytteli isoa osaa perustajan huono itsetunto ja epämääräinen pelko omasta epäonnistumisesta kaikkien muiden onnistuessa ja sitten ilkkuessa siinä vieressä. Myös Helsingissä käytiin mm. punkfestarilla, jossa Eläimen jäsenet pääsivät todistamaan, lähteekö Maho Neitsyt keikalta mersulla kotiinsa. Ei ne tainneet lähteä nekään. Debyyttialbumin tekemisestä alettiin puhua eri tahojen kanssa. Kapitalistisen vainun kehittänyt Timo päätyi (bänditovereiltaan ostetulla hyväksynnällä) aloittamaan neuvottelut joensuulaisen Juki Recordsin kanssa, joka tarjosi huomattavasti muita levy-yhtiötä paremmat ehdot. 12.10.2009 oli sanomalehti Karjalaisessa otsikko "Juki Records nappasi Eläimen". Levyn äänitys alkoi marraskuussa 2009, studioaikaa oli varattu viisi päivää (fakta, jolla yhtye tykkää ajoittain lesoilla). Bändin rumaa nimeä kantava vauhdikas debyytti pärähti kauppoihin 24.2.2010. Yhtye oli tohkeissaan Timon neurooseista huolimatta.

Debyyttialbumin myötä vuosi 2010 toi Eläimelle useita hyviä keikkoja ja jotain mitä kukaan ei olisi uskonut tapahtuvaksi: radiosoittoa Ylex-kanavalla. Bändi sai hyvän kuvan festareilla soittamisesta, kun Ilosaarirockin lisäksi kalenterissa oli Provinssirock ja Q-Stock. Bändi oli moninkertaisesti ylittänyt itsensä: levy saatiin paitsi julkaistua, se myös sai julkisuutta ihan oikeiden musiikkilehtien useimmiten myönteisissä levyarvioissa. Lisäksi festarikeikat ja radiosoitto, voi veljet!

Syyskuussa 2010 Arttu ilmoitti eroavansa yhtyeestä erinäisten kiireiden vuoksi. Eläimen seuraava levy oli jo suurilta osin sävelletty ja sanoitettu. Vaikka yhtye alkuun ikävöikin toista kitaraa ja etenkin Artun pätevää taustalaulua, ei uutta kitaristia ruvettu etsimään. Yhtye päätti pärjätä nelikkona. Ratkaisu muutti Eläintä oleellisesti nykyiseen suuntaansa syntikoiden käytön lisääntyessä ja yhteissoiton muuttuessa vain aiempaa tiiviimmäksi. Vain yksi käytössä oleva kitara tarkoitti kakofonian vähenemistä ja soundin osittaista selkiytymistä. Nyt Timonkin oli opeteltava soittamaan hyvin, kun mukana ei ollut enää toista kitaraa peittämässä mahdollisia virheitä.

Bändi aloitti toisen levynsä äänitykset joulukuussa 2010. Ensimmäisissä sessioissa saatiin nauhalle levyn ensimmäinen single Television sininen valo ja noin puolet rumpu- ja bassoraidoista. Kakkosalbumin äänitys oli ilmeisen raastavaa, koska monet esimerkiksi sovituksiin liittyvät asiat olivat epäselviä vielä studioon mennessäkin. Kaikki epävarmuus (Timon neurooseja lukuunottamatta) hälveni, kun uusi levy 2000 Deluxe saatiin valmiiksi tammikuussa 2011 ja sen julkaisupäiväksi päätettiin 13.4.2011. Eläin on edelleen hyvinkin sama yhtye, kuin mitä se oli syksyllä 2007: piikittelevä, ilkikurinen, kärkevä, äänekäs, vaikkakin melodinen. Eläin on julistanut olevansa arvoiltaan epä-rockia, siis todellinen vaihtoehto paikallaan junnaavalle rockmusiikille, jotain muuta. Uusimman levyn tuottaja kuvasi bändiä käsitteellä "hi-fi-melu". Naulan kantaan!

"Innokas sivustaseuraaja", 2011.

Sekalaiset

Valmiit vastaukset osa 1: Timon kirje medialle

Rakas media ja Internet, rakkaat fanit,

kuuntelin juuri Eläimen uuden albumin 2000 Deluxe ja pidin kuulemastani melko paljon. Olen päättänyt kertoa omin sanoin levyn taustoista ennen kuin kukaan ehtii haukkua sen täydelliseksi paskaksi ja rimanalitukseksi. Teen tämän siitä huolimatta, että inhoan kaikenlaista ripittäytymistä ja selittelyä. Kirjoittaminenkin on arveluttavaa puuhaa, etenkin tietokoneella. On olevinaan pidettävä ajatus kasassa kokonaisten virkkeiden ajan ja varottava toistoa, toistoa, ristiriitaisuuksia ja kielioppivirheitä. Kirjoittaminen on tehty backspace-napin ansiosta sopivaksi toiminnaksi kelle tahansa idiootille. Ei tarvitse varsinaisesti miettiä mitä sanoo, kun kaiken tuhman voi pyyhkiä tarvittaessa pois. No, jaarittelu alkakoon.

Kuvasin levyä tiedottajallemme kutakuinkin näin:

Tässä perinteisen pehmeän skifin sävyjä sisältävässä tarinassa tehtaat tuottavat roskaa lähinnä erilaisissa toimistoissa työskenteleville ihmisille, jotka vapaa-ajallaan aivopestään toimiviksi yhteiskunnan rattaiksi teknologian, erityisesti viihde-elektroniikan avulla. Kyseisessä maailmassa ollaan yksilöitä lyttäämällä muut, mikä tarkoittaa usein myös suoraa väkivaltaa. Maailma täyttyy pälpättävistä esitelmöitsijöistä, sarjamurhaajiksi ryhtyneistä epäonnistuneista taiteilijoista tai ihailijoidensa kustannuksella sikailevista rocktähdistä. Ympäröivä todellisuus näyttää suurelta salaliitolta agentteineen ja erilaisine poliittisine järjestöineen, eikä kukaan tiedä mitä todella tapahtuu. Ristiriitaisuutta aiheuttaa paine olla toimiva osa kokonaisuutta ja mahdottomiin mittoihin paisuva yksilöllisyyden ihanne. Kammottavalta ympäröivältä maailmalta pyritään myös suojautumaan, välillä jopa onnistuneesti. Kaiken keskellä totuutta yritetään etsiä myös alitajunnasta, josta kuitenkin löytyy lähinnä hirviöitä ja televisiosta tuttuja hahmoja. Elämä on painajainen.

Kuvaus pitää edelleen paikkansa. Kyseessä on siis löyhä teemalevy esikuvinaan muun muassa Bowien Diamond Dogs, Reedin Berlin ja Beatlesin Sgt. Pepper. Niin koti- kuin ulkomaisetkin musiikilliset vaikuttajat luultavasti erottuvat äänivallista, jos niitä sieltä haluaa löytää. Tyyliltään levy on Slayerin ja Nenan (tai miksei vaikkapa Maho Neitsyen ja Portisheadin) sekoitus. Mukava soppa, joka kaikulaitteiden käytön ja meluisuutensa puolesta voisi olla Phil Spectorin tuottama. Viimevuotinen Eläin oli pohjimmiltaan punkia, kun uudessa levyssä vaikutteita on ammennettu suunnasta jos toisestakin. Nyt teimme ilmeisesti levyllisen vaihtoehtorokkia, jossa kitaroiden ylivaltaa on kavennettu matalalla syntikkamurinalla ja -riffeillä sekä lukuisilla bassoefekteillä. Kitara, syntetisaattori ja basso muodostavat kolmikon, josta on välillä vaikeaa erottaa miltä taajuudelta toinen soitin alkaa ja mihin toinen loppuu. Syntikan muodikas korostaminen tulee taatusti ärsyttämään, samoin ison maailman indiestä vaikutteita saaneet muodikkaat taustalauluratkaisut. Metallivaikutteet kuuluvat aiempaa selvemmin etenkin rummuissa, jota komppaa aiempaa tanakammaksi säädetty kitarasoundi. Irwiniläisen ärsyttävä laulu on varustettu aina kaiulla ja säröllä. Eläin on parempi kuin koskaan. En tajua, miten joku voi olla näin hyvä!

Pyrkimyksenäni on ollut käsitellä kappaleissa erilaisia 1900-luvun ilmiöitä fiktiona tai fantasiana, ikään kuin mitään kauheuksia ei olisi vielä tapahtunut, kuin kirjoittaja pyrkisi varoittamaan tulevasta. Levyä voikin luonnehtia eräänlaiseksi menneisyydestä kertovaksi tieteistarinaksi. Tällä keinolla olen pyrkinyt saamaan aikaan kantaaottavuutta, joka ei ole niin ryppyotsaista kuin ensimmäisen levyn "yhteiskunnalliset" teemat. Tällä kertaa ahdistus kuuluu selkeämmin kappaleiden hahmoille itselleen ja mukana on enemmän huumoria, vaikka aiheet ovatkin vakavia. Epämääräisesti ilmaisten levyn tärkeimmät teemat ovat yksilöllisyyden ideologia ja sen luomien ihanteiden ilmentymät, sekä tähän oleellisesti liittyvät väkivalta, politiikka ja talous. Levyn iljettävä maailma muodostuu näiden ilmiöiden kietoutuessa yhteen. Muistutan vielä, että vaikka albumilla temaattisesti liikutaankin pimeällä puolella, on todellisessa elämässä toivoa edelleen jäljellä. Käykää siis koulut loppuun. Äänestäkää.

Levy alkaa Almalla, jossa näennäisesti etsitään jännitystä painajaismaisen tylsään elämään sadomasokismin kiehtovasta maailmasta. Tämän tyyppinen tarina on kerrottu varmasti monta kertaa aiemminkin. Tämä versio tarinasta kertoo kuitenkin itseään etsivän neurootikon pyrkimyksestä suojautua elämässä väijyvältä väkivallan uhalta alistumalla itse vapaaehtoisesti väkivallalle. Vastaanotetut iskut luovat turvallisuuden tunteen, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Nimeen sain inspiraation hulvattomasta Nahka-Alma -sarjakuvasta. Kappale sai alkunsa, kun yritin tehdä folk-aikoinani rakkauslaulun. Lopputulos oli kai ihan hyvä, mutta ärsyttävän tunteellinen. Kun myöhemmin folk-into tyrehtyi ja Eläin oli perustettu, päätin muokata laulua hiukan sopivammaksi: rakkauden ja tunteellisuuden tilalle tuli epämääräisiä välähdyksiä raipan iskuista ja kivusta. Henkisenä esikuvana toimi V.U.:n laulu Venus in Furs. Soitimme kappaleesta hiukan nykyisestä poikkeavaa sovitusta jo pari vuotta sitten. Alma oli jo melkein unohdettu, kun muokkasimme kappaleen viime talvena lopulliseen muotoonsa ja päätimme levyttää sen. Mielestäni toimiva avaus tälle levylle.

Nihilistinen Kumisaappaat voisi kuvata esimerkiksi erilaisiin sloganeihin ja mölinään perustuvaa poliittista toimintaa. Joltain joukkohuumalta kappaleen alun huudahdukset kuulostavatkin. Tunnuslause "mulla on uudet kumisaappaat/uudet saappaat kumiset" on täydellisen tyhjä, vaikka sen lausuisi kuinka painokkaasti. Sanoittajana sodin tässä ennen kaikkea sanoittamisen keksittyjä sääntöjä vastaan. Yritän hahmotella uusia tapoja etsiä "totuutta", mikä on tavoitteena lapsellinen ja mahdoton (toisin sanoen "haastava"). Mielestäni totuus ei löydy siten, että yksioikoisesti julistetaan mikä on totuus... pahinta kuulijan huijausta on väittää, että "tämä on totta" tai "näin tulee toimia". Sanoitusten kirjoittamisen elinehtona pidän täydellistä vapautta, tarkoitti se sitten oodia uusille kumisaappaille tai alatyylistä ja tökeröä kielenkäyttöä. Voisi puhua vaikkapa "naivistisesta" asenteesta sanoittamiseen, jossa useita näkökulmia jätetään tahallaan käsittelemättä, jossa otetaan käyttöön jokin epäluotettava viipale "totuudesta". Haluan ojentaa samanaikaisesti mahtipontisesti saarnaavia imeliä rock-älyköitä, mutta myös bilettämistä, panemista ja sekoilua ylistäviä rock-ääliöitä. Menin aikakoneella tulevaisuuteen, aina vuoteen 2011 asti ja kuulin jonkun sanovan, ettei noin saa kirjoittaa. Miksi ei saisi? Tämä on rockmusiikkia, ei esimerkiksi sananvapauden nimissä vihaa lietsova keskustelupalsta. Täällä säännöt saa laatia itse. Ja siksi kirjoitin Kumisaappaat. Varoitan, kappale ei sisällä teräviä havaintoja pienen ihmisen arjesta.

On lähtökohtaisesti hiukan tökeröä, kun politiikkaa ja rockia yritetään yhdistää. Silti nämä yritykset ovat tarpeellisia. Väkivaltaan, vainoharhaan ja murrosiän poliittiseen heräämiseen viittaavassa 2000-kappaleessa tökerö muoto on erityisen tärkeässä asemassa. 16-vuotiaalle kertojalle kauhu- ja agenttikertomuksien väkivalta ja todellisen maailman väkivalta ovat yksi ja sama asia. Vastaopittuja sanoja ovat "porvaristo", "neuroottinen" ja "inkvisitio", ympäröivä yhteiskunta on salaliitto, eikä ole oleellista onko ajatteluun vaikuttanut Marx vai Salaiset kansiot. Ainoa tiedossa oleva asia on, että jotain kauheaa on tapahtumassa. Siinä missä vaikkapa punk-sukupolven villeillä lapsilla oli jokin päämäärä, kenties jokin selkeä protestin kohde (tällainen oletus kappaleeseen sisältyy), on tässä tapauksessa yksilöatomi kesytetty ja auttamattomasti yksin. Hän ymmärtää jonkin olevan pielessä, mutta valtavan informaatio- ja viriketulvan vuoksi on mahdotonta valita puoli saati sitten selvittää, mistä kaikessa on kyse, mikä on oikeastaan se, mikä "vituttaa". Jätin sanoitukseen muutaman virheen. Se joka huomaa ne kaikki, saa palkkioksi Kekkosen nimikirjoituksella varustetun levyn!

2000:n sukulaiset, eli muut 1900-lukulaisia ympäristöjä ja yhteiskuntaa jollain tavalla "suoraan" käsittelevät kappaleet ovat Roska, Toimistossa taas ja Television sininen valo. Niiden nimet voisivat kuulua "Massatuotettu ihmisesine", "Toimistobotti" ja "Robottien ohjelmointilaitteen sininen valo". Yksilöllisyyden ihanteen kieroutumia käsitellään kappaleissa Esitelmä ja Mulkku. Esitelmän mölisevä urpo on suhteellisen vaaraton, toisin kuin Mulkun murhaamisesta taidetta tehnyt psykopaatti. Itselleni tärkeä individualismin ideologiaa käsittelevä laulu on Nimmari. Lou Reed sanoi Pinkille jossain gaalaillassa "Pink, mä rakastan sua, ja mä rakastan rock 'n' rollia, kunpa MTV soittas sitä enemmän...". Olin liikuttunut. Voin sanoa, että Nimmari on syntynyt rakkaudesta rock-musiikkiin, vaikka se pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaakin joltain ihan muulta. Tulee erottaa toisistaan rock 'n' roll ilmiönä ja musiikkina. Itse laulu kertoo tämän 1900-luvun nerokkaimman ja vallankumouksellisimman keksinnön lieveilmiöistä, musiikin pilaamisesta kahdella eri tasolla. Sikaileva rock-tähteys ja kuuluisaksi pääseminen murhaamalla kuuluisuus. Ällöttävää... luultavasti tulen jollain tavalla aina inhoamaan tätä kappaletta. Toisaalta käsittelemällä musiikkiin kuulumatonta kuonaa laulu saa myös muistamaan, mikä on tärkeää: itse musiikki. Tätä aihetta oli pakko käsitellä. Toivon vilpittömästi laulun tuovan muille yhtä pahan olon, kuin mitä se on itselleni tuonut. Voi sen sanoa ihan suoraan, me kritisoimme rocktähteyttä. Ainakin siihen asti kun meistä itse tulee tähtiä.

Levy päättyy kappaleeseen "Minä ja se". Kun Almassa elämään etsittiin jotain jännittävää, on tässä kappaleessa jännitystä löytynyt jo liikaa. Nyt ongelmana on päästä takaisin siihen turvalliseen arkeen, josta levyn alussa pyrittiin pakenemaan. Todellinen yksilöllisyys on löytynyt osittain omasta alitajunnasta, eikä kokemus ole mitenkään miellyttävä. Kappaleen minä huomaa olevansa jotain erityistä vain sairautensa kautta. Säkeistössä tämä hyväksytään, kertosäkeessä sairautta halutaan karkuun. Sanoisin, että kyseessä on tyypillinen tarina syvyyteen tuijottamisesta. Varmaan kaikki ovat kuulleet henkimaailman asioiden kanssa eri tavoilla pelehtineistä ja lopulta seonneista tyypeistä... Kappaleen äänittämisestä on erikoishauskoja muistoja. Heikin ja Pekan purkittaessa rumpuja ja bassoa olin polvillani studion vessassa oksentamassa. Ei, en ollut kännissä tai krapulassa, vaan kärsin yliväsymyksestä ja stressistä johtuvasta päänsärystä. Jätkät sahasivat kappaletta uudelleen ja uudelleen ja minä vain oksensin. Session jälkeen pyysin Jannea meille kotiin vahtimaan, etten kuole johonkin kohtaukseen. Selvisin olostani kunnon yöunilla, eikä kappaleen äänitys tuottanut tavallista suurempia traumoja. Kappaleen "agentti kooper vihreässä nojatuolissa..." -kohta muuten perustuu tositapahtumiin.

En tiedä onko tästä esitelmästä kenellekään mitään iloa. Itselleni tällainen tilitys ei selkeyttänyt paljoakaan. Eläin tekee edelleenkin musiikkinsa ja sanoituksensa ihan itse ja haluan tällä jaarittelulla kai kertoa, että tämän kaiken muusin ja sotkun takana on ihmisiä muistuttavia otuksia. Toivottavasti nautitte uudesta levystä. Sen tekeminen oli osittain kivuliasta ja jatkuvasti piti olla muistelemassa, miksi tähän hommaan oikein taas lähdettiinkään. Lopputulos kyllä miellyttää. Ei kai tässä sitten muuta, nähdään keikoilla.

Terveisin,
Timo