Eläin – Musiikki

Kuuntele | Julkaisut | Jäsenet | Tarina | Sekalaiset

Kuuntele

Julkaisut

Eläin: Joensuu (2013), JUKI-017

Julkaistu 25.4.2013

JoensuuJoensuu

sanoit hyvästi emme enää tapaa
niin kuin tietäisit mitä on olla vapaa
otit euroopan sä otit aasian
seuraavaksi otat kai avaruuden tai ameriikan

ja mulle nauraa koko joensuu
kohta se ryssii se epäonnistuu

entiset ystävät koko joensuu
ei se osaa se epäonnistuu
voi saatanan joensuu

sanoit hyvästi emme enää tapaa
no nyt sä tiedät mitä on olla vapaa
valloitat maailman teen täällä vanhaa samaa
syön lääkkeitä juon viinaa odotan uutta lamaa

ja mulle nauraa koko joensuu
kohta se ryssii se epäonnistuu

entiset ystävät koko joensuu
ei se osaa se epäonnistuu
kohta se ryssii ei tästä mitään tuu
voi saatanan joensuu
PolitiikkaPolitiikka

kutsutaan ennakkoluuloa kriitiikiksi
vihapuhetta sananvapaudeksi
aktivismia terrorismiksi
retoriikkaa

kansa on puhunut
on aika muodostaa hallitus
suosikkeja ovat äärioikeisto demarit ja kokoomus
(siinä sulle konsensus)

mä en tykkää politiikasta
politiikka haisee paskalta
äänestän tyhjää

mukaan pääsee kuka vaan
mukaan pääsee kuka vaan
mukaan pääsee kuka vaan
mukaan pääsee kuka vaan

se on politiikkaa
sen avulla alistetaan
köyhät nälkään tapetaan
ja länsimaat ruokitaan
ja toisten juhlissa kuokitaan
sen avulla aseita jaetaan
vastapuolen öljyt haetaan
kansalaiset opetetaan pelkäämään
rajat suljettuina pitämään
mennäänkö porukalla äänestään
villistä lännestä itään
heikoilta ei kysytä mitään

politiikka ei tykkää musta
politiikka on kusetusta
äänestän tyhjää
MiehetMiehet

miehet
en ole yksi teistä
enkä valitettavasti yksi tytöistä
mitä siis olen?

miehet
en tahdo sotia sodissanne
enkä tahdo enää leikkiä leikkejänne
miehet

en ole mikään mies
en ole nainen
en ole mikään mies
en ole nainen

miehet
mitä vittuu te oikein mietitte
ette tiedä mistään mitään
kaiken pilaatte

miehet
meill' ei ole muuta yhteistä
kuin löysää lihaa jalkojen välissä
siellä roikkunut vuosikausia käyttämättä
tehtäväänsä täyttämättä

en ole nainen
en ole mikään mies
en ole mikään mies
en ole nainen

en tiedä haluanko kiinni pitää
en voi tarjota teille mitään
jos mun tosiaan valita pitää
syrjäydyn mielellään

miehet
Tiedän, ettet rakasta minua enääTiedän, ettet rakasta minua enää

tiedän ettet rakasta mua enää
kanssani on mahdoton elää
tiedän ettet rakasta mua enää
en tahdo kiusata sua yhtään enempää

aion pitää pääni
aion pitää pääni
aion pitää vainoharhani ja itsesäälin

sä haluat päästä minusta eroon
sä haluat päästä minusta eroon

tiedän ettet rakasta mua enää
kaivan kuopan siinä lepään
tiedän ettet rakasta mua enää
sano ettet rakasta mua enää

niin voin
pitää pääni
voin pitää pääni
voin pitää vainoharhani ja itsesäälin

sä haluat päästä minusta eroon
et saa enää tulla takaisin minun luo

tiedän ettet rakasta minua enää
en rakasta minua enää

haluan päästä minusta eroon
haluan päästä minusta
haluan päästä minusta
haluan päästä minusta
TehtaassaTehtaassa

tehtaassa teemme ihmisistä hyötyesineitä
läskistä saa saippua
ja luista koukkuja ja telineitä

tehtaassa varastan kuormasta
tappelen palkasta
olen aina krapulassa
tehtaassa kuuntelen paskaa musaa taukohuoneen radiosta
en koskaan puhu mistään tärkeästä

avoimesti vittuilemme punavihreille
ja kasvissyöjille ja homoille
ei koskaan keskijohdon pomoille vaan
siivoojille
sivareille
sossun asiakkaille
ja työttömille ihmistuhkakupeille

tehtaassa johtaja on ääliö
työtoverit on natseja ja kusipäitä
tehdas tuottaa kyynisiä katkeria ihmishirviöitä
mut kunhan riittää töitä

tehtaassa
ei vittu
onko nyt vasta tiistai
olispa perjantai

tehtaassa
kuudesta kahteen
kahdesta kymmeneen ja
kymmenestä kuuteen

tehtaassa
koneistetaan
hiotaan
ja hitsataan
ja maalataan
ja lakataan
ja puretaan
ja pakataan
ja paskat enää nakataan
kun seotaan ja koko perhe
hankeen ajetaan
ja kappaleiksi hakataan

perjantaina juodaan liikaa
poltetaan halpaa kukkaa
ylensyödään oksennetaan
StatusStatus

pakettiauto liikkuu kovaa vauhtii joensuusta
kohti statusta
ennen statusta pimee mesta jossa haisee
ihmispaska
kokikseen on vissiin sotkettu kusta

viistoista euroo sisään
roomalaiset vahtii vessaa
kypärät päässä
keihäät ojossa

ja mä vajosin ja vajosin
putosin ja hajosin
vihaani kitkin
siemauksin pitkin
osaani itkin kunnes en enää
voinut kuin nauraa

kyllä jaksan vaikka kuinka vituttaa
esitän kovaa
mutta liha pehmenee
myrkytys etenee
riemusta katumukseen
lamaannukseen
ei koskaan enää
ai siistii täällä saa polttaa sisällä
anna sytkäri
tuo kalja
tuo sittenkin kaks

hajosin mä hajosin
murenin ja lahosin
vihaani kitkin
siemauksin pitkin
osaani itkin kunnes en enää
voinut kuin nauraa
YökerhoonYökerhoon

me mennään yökerhoon
jonon ohi narun ali
vartijat ei huomaa
kun me vedetään omaa juomaa

sä etsit toimintaa
ja saat väkivaltaa
saat mitä tilaat

yökerhoon yökerhoon

me mennään jonon ohi (me mennään yökerhoon)
joensuun kuumimpaan mestaan (ottaan turpaan yökerhoon)
kun tuttu rytmi hakkaa
ei verenlento lakkaa

sä etsit toimintaa
ja saat väkivaltaa
saat mitä tilaat

yökerhoon

me mennään yökerhoon
me mennään yökerhoon
jonon ohi narun ali
me mennään me mennään
atomipommi iggypop
jonon ohi narun ali yökerhoon yökerhoon
SunnuntaiSunnuntai

sunnuntailounas ja suomen kuvalehti
kestävän masennuksen jähmeä lähetti
ääntä ei kuulu kun auon suutani
on vaikeaa puhua jos vituttaa liikaa

sunnuntai joka vitun sunnuntai

puhutaan isänmaasta on sunnuntai
puhutaan valtiosta ja taloudesta totta kai
kun vapauden ilosanomaa levitämme
ja orjuudesta revimme hyvinvointimme

mietin joka sunnuntai
mietin joka sunnuntai

silloinko meillä hyvin menee
kun muu maailma kahlaa paskassa nöyristelee
vain kovat pärjää ja niin edelleen
mä toimintaleffoista elämää opiskelen

vituiks meni
hollywood-tyyliin
Terminator 2Terminator 2

leikkisästi boheemi uusrikas likaisessa neuleessaan
etsii turvapaikkaa entisestä kurjaliston korttelista
ylistetyt talouspsykopaatit johtajiksi äänestetään
kun uusi kusipäiden sukupolvi lataa kivääreitään

eurooppalainen painajainen
toivoa ei ole
eikä ole rajaa ahneudelle ja väkivallalle

pystyynkuollein poliittisin ohjelmin pyrimme auttaman
luokkaa joka ei suostu tunnustamaan avuntarvettaan
sotapornoa ja sotaisia supertietokoneita
supertietokonein ohjattuja aatteita ja mielisairaaloita

koko perheen painajainen
toivoa ei ole
eikä ole rajaa ahneudelle ja väkivallalle

toivoa ei ole
ei ole väärää ei ole oikeaa
ei ole sääntöjä joita noudattaa
ei ole muodikasta
puhua rauhasta tai kohtuudesta
unelmoida paremmasta
luennoida huomisesta
kun maton vetää jalkojen alta
ahneus ja väkivalta
toivoa ei ole
toivoa ei ole
toivoa ei ole

Eläin: 2000 Deluxe (2011), JUKI-014

Julkaistu 13.4.2011

Eläin: Eläin (2010), JUKI-011

Julkaistu 24.2.2010

Eläin
Peter Pan
Fysiikan Nobel galaksien tutkijoille
Askel
Hämy
Hyypiö
Ihana paskiainen
Pentti
Sumu
Normaali
Tyhjäntoimittaja korkeassa asemassa
Robin

Jäsenet

Timo Torvinen - laulu ja kitara
Laura Kaljunen - laulu
Heikki Kuikka - basso
Janne Uusiniemi - sampleri ja syntetisaattori

Aiemmat jäsenet

Pekka Koskelo – rummut (2007-2013)
Arttu Hirvonen – kitara ja laulu (2007-2010)

Tarina

Mitä on rok & rol?

Eläin perustettiin syksyllä 2007 poistamaan laulaja-kitaristi Timon musiikillisia turhautumia, joita kertoman mukaan oli tällä vuosituhannella riittänyt reilusti. Vuosien varrella kariutuneissa bändiprojekteissaan hän oli soittanut metallia, punkia (useissa eri muodoissa), avaruusfolkia ja lopulta normaalia folkia, kunnes oli aika kokeilla jotain muuta. Oli pakko päästä metelöimään vielä kerran. Kaikkien kavereiden bändit tuntuivat luovan jotain uutta hyvää ja ilmeisesti Timon oli pakko päästä välillä itsekin onnistumaan tekemisissään. Uudet soittokaverit löytyivätkin juuri muista bändeistä: kitaristi Arttu tuonaikaisesta yhtyestään The Ruby Foosista, basisti Heikki Vihreästä Maasta ja lopulta rumpali Pekka Vacant Coffinista. Omaan asiaansa uskovana omahyväisenä taiteilijapyrkyrinä Timo yllytti ystäviään eroamaan muista yhtyeissään tässä kuitenkaan onnistumatta.

Alun erimielisyyksistä huolimatta uusi yhtye Eläin saatiin käynnistettyä metelöivänä sivuprojektina. Jotain ihmeellistä tapahtui ilmeisesti jo ensimmäisissä treeneissä: bändi kuulosti heti hyvältä. Ja vaikka Timo oli lähes vannonut keskittyvänsä vain tärykalvojen puhkomiseen ja muiden rockyhtyeiden ivaamiseen, löytyi metelin seasta ihmeellisiä melodian pätkiä ja verraten taitavaa laulua. Timo huomasi osaavansa tehdä biisejä. Pesunkestävänä voitontavoittelijana hän käänsi selkänsä melulle ja keskittyi toimivien laulujen tekoon. Eläin saikin kiittävää palautetta demopalstoilla jo heti ensimmäisten demojensa aikaan. Jokin oli vialla, kun kaikki eivät yhtyettä vihannetkaan.

Toisen demon julkaisun aikaan keväällä 2009 alkoi yhtye saada enemmän keikkoja. Bändiin pestattiin katu-uskottavuuden ja viiksien vuoksi viides jäsen, Janne (syntetisaattori ja sampleri). Vuoden kruunasi esiintyminen Ilosaarirockissa. Keikkaa voidaan pitää todellisena saavutuksena bändille, jonka perustamisessa näytteli isoa osaa perustajan huono itsetunto ja epämääräinen pelko omasta epäonnistumisesta kaikkien muiden onnistuessa ja sitten ilkkuessa siinä vieressä. Myös Helsingissä käytiin mm. punkfestarilla, jossa Eläimen jäsenet pääsivät todistamaan, lähteekö Maho Neitsyt keikalta mersulla kotiinsa. Ei ne tainneet lähteä nekään. Debyyttialbumin tekemisestä alettiin puhua eri tahojen kanssa. Kapitalistisen vainun kehittänyt Timo päätyi (bänditovereiltaan ostetulla hyväksynnällä) aloittamaan neuvottelut joensuulaisen Juki Recordsin kanssa, joka tarjosi huomattavasti muita levy-yhtiötä paremmat ehdot. 12.10.2009 oli sanomalehti Karjalaisessa otsikko "Juki Records nappasi Eläimen". Levyn äänitys alkoi marraskuussa 2009, studioaikaa oli varattu viisi päivää (fakta, jolla yhtye tykkää ajoittain lesoilla). Bändin rumaa nimeä kantava vauhdikas debyytti pärähti kauppoihin 24.2.2010. Yhtye oli tohkeissaan Timon neurooseista huolimatta.

Debyyttialbumin myötä vuosi 2010 toi Eläimelle useita hyviä keikkoja ja jotain mitä kukaan ei olisi uskonut tapahtuvaksi: radiosoittoa Ylex-kanavalla. Bändi sai hyvän kuvan festareilla soittamisesta, kun Ilosaarirockin lisäksi kalenterissa oli Provinssirock ja Q-Stock. Bändi oli moninkertaisesti ylittänyt itsensä: levy saatiin paitsi julkaistua, se myös sai julkisuutta ihan oikeiden musiikkilehtien useimmiten myönteisissä levyarvioissa. Lisäksi festarikeikat ja radiosoitto, voi veljet!

Syyskuussa 2010 Arttu ilmoitti eroavansa yhtyeestä erinäisten kiireiden vuoksi. Eläimen seuraava levy oli jo suurilta osin sävelletty ja sanoitettu. Vaikka yhtye alkuun ikävöikin toista kitaraa ja etenkin Artun pätevää taustalaulua, ei uutta kitaristia ruvettu etsimään. Yhtye päätti pärjätä nelikkona. Ratkaisu muutti Eläintä oleellisesti nykyiseen suuntaansa syntikoiden käytön lisääntyessä ja yhteissoiton muuttuessa vain aiempaa tiiviimmäksi. Vain yksi käytössä oleva kitara tarkoitti kakofonian vähenemistä ja soundin osittaista selkiytymistä. Nyt Timonkin oli opeteltava soittamaan hyvin, kun mukana ei ollut enää toista kitaraa peittämässä mahdollisia virheitä.

Bändi aloitti toisen levynsä äänitykset joulukuussa 2010. Ensimmäisissä sessioissa saatiin nauhalle levyn ensimmäinen single Television sininen valo ja noin puolet rumpu- ja bassoraidoista. Kakkosalbumin äänitys oli ilmeisen raastavaa, koska monet esimerkiksi sovituksiin liittyvät asiat olivat epäselviä vielä studioon mennessäkin. Kaikki epävarmuus (Timon neurooseja lukuunottamatta) hälveni, kun uusi levy 2000 Deluxe saatiin valmiiksi tammikuussa 2011 ja sen julkaisupäiväksi päätettiin 13.4.2011. Eläin on edelleen hyvinkin sama yhtye, kuin mitä se oli syksyllä 2007: piikittelevä, ilkikurinen, kärkevä, äänekäs, vaikkakin melodinen. Eläin on julistanut olevansa arvoiltaan epä-rockia, siis todellinen vaihtoehto paikallaan junnaavalle rockmusiikille, jotain muuta. 2000 Deluxe -levyn tuottaja kuvasi bändiä käsitteellä "hi-fi-melu". Naulan kantaan!

Eläimen uusimmat seikkailut, kevät 2013

2000 Deluxen aikaisesta toiminnasta yhtyeen mieleen jäi parhaiten kammottava keikkamatka erääseen nimeltä mainitsemattomaan pikkukaupunkiin. Tämä kaamea rupeama poisti niin soitto- kuin elämänilon yhtyeen jäseniltä pitkäksi aikaa. Saldoksi tuolta matkalta jäi kaksi särkynyttä pakettiautoa, varastettu flying v -kitara (lasten malli) sekä tulokseton rikosilmoitus toveribändin autoon murtautumisesta. Edellä mainittu auto oli jätetty yöksi maantielle rengasrikon vuoksi, yöllä siihen oli murtauduttu, poliisit eivät vaivautuneet tutkimaan asiaa. Parasta tällä retkellä oli tietenkin lähes vuorokauden kestänyt kotimatka. Maanantaina Timo meni silloiseen työpaikkaansa taksilla, työtoverit aukoivat päätään, Timo ei vastannut solvauksiin.

"Ei koskaan enää" oli ajatus, joka painoi mielessä pitkän aikaa. Vuoden 2012 Eläin aloitti suunniteltua pitemmäksi venähtäneellä tauolla. Tauko oli erittäin tarpeellinen, vaikka venyikin lopulta lähes vuoden mittaiseksi. Tämän hiljaiselon aikana alkoivat muotoutua uudet kappaleet, joita kirjoitettiin tukkaa repien, räkä poskella ja itku kurkussa. Kesään 2012 asti Eläin treenasi ehkä kerran kuussa. Kiireetön tahti mahdollisti uuden materiaalin rauhallisen kypsymisen, ja erilaisia versioita biiseistä demoteltiin ahkerasti.

Studio oli varattu heinäkuulle, eikä tuolloin vielä tiedetty, ollaanko äänittämässä kokopitkää levyä vai EP:tä. Studioon päästiin kerrankin kesäisissä merkeissä. Päätettiin vetää viivoja suoraksi ja äänittää uusi materiaali lauluja lukuunottamatta livenä. Elämä alkoi melkein hymyillä. Taustojen äänittämisen riemua varjostivat kuitenkin lauluosuuksien äänitykset, joihin Timo oli valmistautunut yhtä huonosti kuin aiemminkin.

Toisena tai kolmantena äänityspäivänä yhtye ajeli ikkunat auki kohti Heikki Marttilan maalaisstudiota hermoillen ja polttaen ketjussa. Mikään ei tuntunut valmiilta. Tuntui, että kaikki tekemiset vaativat ylimääräisiä ponnisteluja. Vielä ei tiedetty, kuinka asiat tulisivat järjestymään. Pysähdyttiin tupakoimaan lisää, paistattelemaan päivää sekä mietiskelemään ankealta näyttävää tulevaisuutta. Yhtäkkiä yhtye kuuli seireenimäistä laulua. ABC:n takapihalta löytyi tärähtäneen näköinen, kuvankaunis punapää poimimassa kukkia ja laulelemassa pikkulinnuille, perhosille ja muille metsän eläville. Eläin tapasi Lauran.

"Tuutko laulamaan meidän levylle?"

"Voin tulla."

Eläin alkoi löytyä uudelleen. Tämä oli se uudistus, jota olimme kaivanneet. Jälkikäteen ajateltuna on ironista, että Lauran ensimmäiset nauhalle laulamat sanat olivat "toivoa ei ole". Syksyn mittaan puolet levystä oli saatu nauhalle. Joensuu-single julkaistiin marraskuussa 2012. Yhtye kysyi Lauralta:

"Tuutko laulamaan meidän keikoille?"

"Voin tulla."

Sinkun julkaisua juhlistettiin akustisella keikalla Wanhassa Jokelassa Joensuussa. Keikan jälkeen yhtye kysyi Lauralta:

"Tuutko pysyvästi meidän bändiin?"

"Voin tulla."

Loppuvuosi käytettiin levyn toisen puolikkaan kirjoittamiseen ja säveltämiseen, mikä sujui kuin itsestään. Päätettiin, että kokopitkä levy on julkaistava. Joensuu-sinkun myötä remmiin saatiin myös uusi keikkamyyjä. Toinen puolikas uutta levyä saatiin nauhalle tammikuussa 2013. Levy ristittiin Joensuuksi Eläimen kotikaupungin mukaan. Tulevaisuus vaikuttaa ihan hyvältä.

Sekalaiset

Valmiit vastaukset osa 1: Timon kirje medialle

Rakas media ja Internet, rakkaat fanit,

kuuntelin juuri Eläimen uuden albumin 2000 Deluxe ja pidin kuulemastani melko paljon. Olen päättänyt kertoa omin sanoin levyn taustoista ennen kuin kukaan ehtii haukkua sen täydelliseksi paskaksi ja rimanalitukseksi. Teen tämän siitä huolimatta, että inhoan kaikenlaista ripittäytymistä ja selittelyä. Kirjoittaminenkin on arveluttavaa puuhaa, etenkin tietokoneella. On olevinaan pidettävä ajatus kasassa kokonaisten virkkeiden ajan ja varottava toistoa, toistoa, ristiriitaisuuksia ja kielioppivirheitä. Kirjoittaminen on tehty backspace-napin ansiosta sopivaksi toiminnaksi kelle tahansa idiootille. Ei tarvitse varsinaisesti miettiä mitä sanoo, kun kaiken tuhman voi pyyhkiä tarvittaessa pois. No, jaarittelu alkakoon.

Kuvasin levyä tiedottajallemme kutakuinkin näin:

Tässä perinteisen pehmeän skifin sävyjä sisältävässä tarinassa tehtaat tuottavat roskaa lähinnä erilaisissa toimistoissa työskenteleville ihmisille, jotka vapaa-ajallaan aivopestään toimiviksi yhteiskunnan rattaiksi teknologian, erityisesti viihde-elektroniikan avulla. Kyseisessä maailmassa ollaan yksilöitä lyttäämällä muut, mikä tarkoittaa usein myös suoraa väkivaltaa. Maailma täyttyy pälpättävistä esitelmöitsijöistä, sarjamurhaajiksi ryhtyneistä epäonnistuneista taiteilijoista tai ihailijoidensa kustannuksella sikailevista rocktähdistä. Ympäröivä todellisuus näyttää suurelta salaliitolta agentteineen ja erilaisine poliittisine järjestöineen, eikä kukaan tiedä mitä todella tapahtuu. Ristiriitaisuutta aiheuttaa paine olla toimiva osa kokonaisuutta ja mahdottomiin mittoihin paisuva yksilöllisyyden ihanne. Kammottavalta ympäröivältä maailmalta pyritään myös suojautumaan, välillä jopa onnistuneesti. Kaiken keskellä totuutta yritetään etsiä myös alitajunnasta, josta kuitenkin löytyy lähinnä hirviöitä ja televisiosta tuttuja hahmoja. Elämä on painajainen.

Kuvaus pitää edelleen paikkansa. Kyseessä on siis löyhä teemalevy esikuvinaan muun muassa Bowien Diamond Dogs, Reedin Berlin ja Beatlesin Sgt. Pepper. Niin koti- kuin ulkomaisetkin musiikilliset vaikuttajat luultavasti erottuvat äänivallista, jos niitä sieltä haluaa löytää. Tyyliltään levy on Slayerin ja Nenan (tai miksei vaikkapa Maho Neitsyen ja Portisheadin) sekoitus. Mukava soppa, joka kaikulaitteiden käytön ja meluisuutensa puolesta voisi olla Phil Spectorin tuottama. Viimevuotinen Eläin oli pohjimmiltaan punkia, kun uudessa levyssä vaikutteita on ammennettu suunnasta jos toisestakin. Nyt teimme ilmeisesti levyllisen vaihtoehtorokkia, jossa kitaroiden ylivaltaa on kavennettu matalalla syntikkamurinalla ja -riffeillä sekä lukuisilla bassoefekteillä. Kitara, syntetisaattori ja basso muodostavat kolmikon, josta on välillä vaikeaa erottaa miltä taajuudelta toinen soitin alkaa ja mihin toinen loppuu. Syntikan muodikas korostaminen tulee taatusti ärsyttämään, samoin ison maailman indiestä vaikutteita saaneet muodikkaat taustalauluratkaisut. Metallivaikutteet kuuluvat aiempaa selvemmin etenkin rummuissa, jota komppaa aiempaa tanakammaksi säädetty kitarasoundi. Irwiniläisen ärsyttävä laulu on varustettu aina kaiulla ja säröllä. Eläin on parempi kuin koskaan. En tajua, miten joku voi olla näin hyvä!

Pyrkimyksenäni on ollut käsitellä kappaleissa erilaisia 1900-luvun ilmiöitä fiktiona tai fantasiana, ikään kuin mitään kauheuksia ei olisi vielä tapahtunut, kuin kirjoittaja pyrkisi varoittamaan tulevasta. Levyä voikin luonnehtia eräänlaiseksi menneisyydestä kertovaksi tieteistarinaksi. Tällä keinolla olen pyrkinyt saamaan aikaan kantaaottavuutta, joka ei ole niin ryppyotsaista kuin ensimmäisen levyn "yhteiskunnalliset" teemat. Tällä kertaa ahdistus kuuluu selkeämmin kappaleiden hahmoille itselleen ja mukana on enemmän huumoria, vaikka aiheet ovatkin vakavia. Epämääräisesti ilmaisten levyn tärkeimmät teemat ovat yksilöllisyyden ideologia ja sen luomien ihanteiden ilmentymät, sekä tähän oleellisesti liittyvät väkivalta, politiikka ja talous. Levyn iljettävä maailma muodostuu näiden ilmiöiden kietoutuessa yhteen. Muistutan vielä, että vaikka albumilla temaattisesti liikutaankin pimeällä puolella, on todellisessa elämässä toivoa edelleen jäljellä. Käykää siis koulut loppuun. Äänestäkää.

Levy alkaa Almalla, jossa näennäisesti etsitään jännitystä painajaismaisen tylsään elämään sadomasokismin kiehtovasta maailmasta. Tämän tyyppinen tarina on kerrottu varmasti monta kertaa aiemminkin. Tämä versio tarinasta kertoo kuitenkin itseään etsivän neurootikon pyrkimyksestä suojautua elämässä väijyvältä väkivallan uhalta alistumalla itse vapaaehtoisesti väkivallalle. Vastaanotetut iskut luovat turvallisuuden tunteen, jota ei voi verrata mihinkään muuhun. Nimeen sain inspiraation hulvattomasta Nahka-Alma -sarjakuvasta. Kappale sai alkunsa, kun yritin tehdä folk-aikoinani rakkauslaulun. Lopputulos oli kai ihan hyvä, mutta ärsyttävän tunteellinen. Kun myöhemmin folk-into tyrehtyi ja Eläin oli perustettu, päätin muokata laulua hiukan sopivammaksi: rakkauden ja tunteellisuuden tilalle tuli epämääräisiä välähdyksiä raipan iskuista ja kivusta. Henkisenä esikuvana toimi V.U.:n laulu Venus in Furs. Soitimme kappaleesta hiukan nykyisestä poikkeavaa sovitusta jo pari vuotta sitten. Alma oli jo melkein unohdettu, kun muokkasimme kappaleen viime talvena lopulliseen muotoonsa ja päätimme levyttää sen. Mielestäni toimiva avaus tälle levylle.

Nihilistinen Kumisaappaat voisi kuvata esimerkiksi erilaisiin sloganeihin ja mölinään perustuvaa poliittista toimintaa. Joltain joukkohuumalta kappaleen alun huudahdukset kuulostavatkin. Tunnuslause "mulla on uudet kumisaappaat/uudet saappaat kumiset" on täydellisen tyhjä, vaikka sen lausuisi kuinka painokkaasti. Sanoittajana sodin tässä ennen kaikkea sanoittamisen keksittyjä sääntöjä vastaan. Yritän hahmotella uusia tapoja etsiä "totuutta", mikä on tavoitteena lapsellinen ja mahdoton (toisin sanoen "haastava"). Mielestäni totuus ei löydy siten, että yksioikoisesti julistetaan mikä on totuus... pahinta kuulijan huijausta on väittää, että "tämä on totta" tai "näin tulee toimia". Sanoitusten kirjoittamisen elinehtona pidän täydellistä vapautta, tarkoitti se sitten oodia uusille kumisaappaille tai alatyylistä ja tökeröä kielenkäyttöä. Voisi puhua vaikkapa "naivistisesta" asenteesta sanoittamiseen, jossa useita näkökulmia jätetään tahallaan käsittelemättä, jossa otetaan käyttöön jokin epäluotettava viipale "totuudesta". Haluan ojentaa samanaikaisesti mahtipontisesti saarnaavia imeliä rock-älyköitä, mutta myös bilettämistä, panemista ja sekoilua ylistäviä rock-ääliöitä. Menin aikakoneella tulevaisuuteen, aina vuoteen 2011 asti ja kuulin jonkun sanovan, ettei noin saa kirjoittaa. Miksi ei saisi? Tämä on rockmusiikkia, ei esimerkiksi sananvapauden nimissä vihaa lietsova keskustelupalsta. Täällä säännöt saa laatia itse. Ja siksi kirjoitin Kumisaappaat. Varoitan, kappale ei sisällä teräviä havaintoja pienen ihmisen arjesta.

On lähtökohtaisesti hiukan tökeröä, kun politiikkaa ja rockia yritetään yhdistää. Silti nämä yritykset ovat tarpeellisia. Väkivaltaan, vainoharhaan ja murrosiän poliittiseen heräämiseen viittaavassa 2000-kappaleessa tökerö muoto on erityisen tärkeässä asemassa. 16-vuotiaalle kertojalle kauhu- ja agenttikertomuksien väkivalta ja todellisen maailman väkivalta ovat yksi ja sama asia. Vastaopittuja sanoja ovat "porvaristo", "neuroottinen" ja "inkvisitio", ympäröivä yhteiskunta on salaliitto, eikä ole oleellista onko ajatteluun vaikuttanut Marx vai Salaiset kansiot. Ainoa tiedossa oleva asia on, että jotain kauheaa on tapahtumassa. Siinä missä vaikkapa punk-sukupolven villeillä lapsilla oli jokin päämäärä, kenties jokin selkeä protestin kohde (tällainen oletus kappaleeseen sisältyy), on tässä tapauksessa yksilöatomi kesytetty ja auttamattomasti yksin. Hän ymmärtää jonkin olevan pielessä, mutta valtavan informaatio- ja viriketulvan vuoksi on mahdotonta valita puoli saati sitten selvittää, mistä kaikessa on kyse, mikä on oikeastaan se, mikä "vituttaa". Jätin sanoitukseen muutaman virheen. Se joka huomaa ne kaikki, saa palkkioksi Kekkosen nimikirjoituksella varustetun levyn!

2000:n sukulaiset, eli muut 1900-lukulaisia ympäristöjä ja yhteiskuntaa jollain tavalla "suoraan" käsittelevät kappaleet ovat Roska, Toimistossa taas ja Television sininen valo. Niiden nimet voisivat kuulua "Massatuotettu ihmisesine", "Toimistobotti" ja "Robottien ohjelmointilaitteen sininen valo". Yksilöllisyyden ihanteen kieroutumia käsitellään kappaleissa Esitelmä ja Mulkku. Esitelmän mölisevä urpo on suhteellisen vaaraton, toisin kuin Mulkun murhaamisesta taidetta tehnyt psykopaatti. Itselleni tärkeä individualismin ideologiaa käsittelevä laulu on Nimmari. Lou Reed sanoi Pinkille jossain gaalaillassa "Pink, mä rakastan sua, ja mä rakastan rock 'n' rollia, kunpa MTV soittas sitä enemmän...". Olin liikuttunut. Voin sanoa, että Nimmari on syntynyt rakkaudesta rock-musiikkiin, vaikka se pintapuolisesti tarkasteltuna vaikuttaakin joltain ihan muulta. Tulee erottaa toisistaan rock 'n' roll ilmiönä ja musiikkina. Itse laulu kertoo tämän 1900-luvun nerokkaimman ja vallankumouksellisimman keksinnön lieveilmiöistä, musiikin pilaamisesta kahdella eri tasolla. Sikaileva rock-tähteys ja kuuluisaksi pääseminen murhaamalla kuuluisuus. Ällöttävää... luultavasti tulen jollain tavalla aina inhoamaan tätä kappaletta. Toisaalta käsittelemällä musiikkiin kuulumatonta kuonaa laulu saa myös muistamaan, mikä on tärkeää: itse musiikki. Tätä aihetta oli pakko käsitellä. Toivon vilpittömästi laulun tuovan muille yhtä pahan olon, kuin mitä se on itselleni tuonut. Voi sen sanoa ihan suoraan, me kritisoimme rocktähteyttä. Ainakin siihen asti kun meistä itse tulee tähtiä.

Levy päättyy kappaleeseen "Minä ja se". Kun Almassa elämään etsittiin jotain jännittävää, on tässä kappaleessa jännitystä löytynyt jo liikaa. Nyt ongelmana on päästä takaisin siihen turvalliseen arkeen, josta levyn alussa pyrittiin pakenemaan. Todellinen yksilöllisyys on löytynyt osittain omasta alitajunnasta, eikä kokemus ole mitenkään miellyttävä. Kappaleen minä huomaa olevansa jotain erityistä vain sairautensa kautta. Säkeistössä tämä hyväksytään, kertosäkeessä sairautta halutaan karkuun. Sanoisin, että kyseessä on tyypillinen tarina syvyyteen tuijottamisesta. Varmaan kaikki ovat kuulleet henkimaailman asioiden kanssa eri tavoilla pelehtineistä ja lopulta seonneista tyypeistä... Kappaleen äänittämisestä on erikoishauskoja muistoja. Heikin ja Pekan purkittaessa rumpuja ja bassoa olin polvillani studion vessassa oksentamassa. Ei, en ollut kännissä tai krapulassa, vaan kärsin yliväsymyksestä ja stressistä johtuvasta päänsärystä. Jätkät sahasivat kappaletta uudelleen ja uudelleen ja minä vain oksensin. Session jälkeen pyysin Jannea meille kotiin vahtimaan, etten kuole johonkin kohtaukseen. Selvisin olostani kunnon yöunilla, eikä kappaleen äänitys tuottanut tavallista suurempia traumoja. Kappaleen "agentti kooper vihreässä nojatuolissa..." -kohta muuten perustuu tositapahtumiin.

En tiedä onko tästä esitelmästä kenellekään mitään iloa. Itselleni tällainen tilitys ei selkeyttänyt paljoakaan. Eläin tekee edelleenkin musiikkinsa ja sanoituksensa ihan itse ja haluan tällä jaarittelulla kai kertoa, että tämän kaiken muusin ja sotkun takana on ihmisiä muistuttavia otuksia. Toivottavasti nautitte uudesta levystä. Sen tekeminen oli osittain kivuliasta ja jatkuvasti piti olla muistelemassa, miksi tähän hommaan oikein taas lähdettiinkään. Lopputulos kyllä miellyttää. Ei kai tässä sitten muuta, nähdään keikoilla.

Terveisin,
Timo