6. luukku: Hengähdyshetki
06.12.2010 (Sekalaista, Joulukalenteri)
(Kuva: Tomi Palsa)
Tänään joulukalenteriin valikoitui alkuvuodesta Joensuussa otettu ennenjulkaisematon Tomi Palsan ottama kuva, jonka rauhallisesta ja kiireettömästä tunnelmasta tykkäilen kovasti.
Kuvasimme helmikuun lopussa Pyyhe kenttään…not! -musiikkivideotamme mainostoimisto Fabrikin tiloissa. Koko kuvauksia edeltänyt viikko vierähti Klausin kanssa Helsingissä muun muassa videon tanssiosuuksia treenaten, promosinkkuja postittaen sekä säätäen noin kymmenhenkisen porukan kyytejä ja majoituksia Helsingistä Joensuuhun. Viikko oli siis melko tiukka ja stressaavakin, mutta kaikki ihmiset saatiin kaupunkiin ja videosta tuli erinomainen. Jollain tavalla tässä kuvassa kiteytyy kaiken säädön jälkeinen helpotus.
Teimme videonkuvauslauantaina pitkän päivän, joka alkoi minun ja Klausin osalta aamuseitsemän aikoihin ja loppui noin yhdentoista aikaan yöllä. Hauskaa oli silti koko ajan, ja hyvä tekemisen henki välittyy varmasti videoltakin.
Tämä kuva on otettu siinä vaiheessa, kun suurin osa materiaalista on jo kuvattu, ja on aikaa pitää lyhyt hengähdyshetki yhdellä Fabrikin terasseista. Firmahan sijaitsee Suvantosillan kupeessa kahdennessatoista kerroksessa, joten kaupungin yli aukeavat huikeat maisemat. Kaupunkikuvaa oli tarkoitus hyödyntää enempi videossakin, mutta valitettavasti kuvauspäiväksi sattui sumuinen ja epäkuvauksellinen ilma, joten jouduimme pitämään valotuksellisista syistä enimmäkseen verhot kiinni.
-Wilhelm
5. luukku: Julkaisematon lehtijuttu
05.12.2010 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämän päivän joulukalenteriluukun alta paljastuu digitaalisia arkistoja selaillessa silmiin osunut hauska löytö.
Kesällä 2008 minua pyydettiin osallistumaan Keskisuomalaisen Rapatessa roiskuu -juttusarjaan. Kyseisessä juttusarjassa suomalaiset artistit kertoilivat keikkamuistojaan Jyväskylästä. Juttusarja ehdittiin kuitenkin lopettaa ennen kuin minun vastaukseni ehtivät lehteen. Julkaistakoon päivänvaloa aiemmin näkemätön juttu siis nyt ensimmäistä kertaa tässä.
Sittemminhän Jyväskylästä on kertynyt vielä paljon enemmän muistoja jotka nousisivat ehkä nyt ennemmin pintaan, mutta tuollaiset olivat ajatukseni kesäkuussa 2008 (en ole korjannut jälkikäteen mitään, joten jutussa on luonnollisesti myös bändin vanha nimi).
-Wilhelm
Kuka: Wilhelm Meister, Klaus Thunder & Ukkosmaine
Missä: Eri puolilla Jyväskylää
Milloin: toukokuussa 2006
Mitä: Tähän lehtijuttuun vastaaminen osoittautui vaikeaksi kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että yhtyeemme juhlimiskulttuuri on varsin hillittyä. Toinen on se, että Jyväskylästä on niin paljon mukavia muistoja, ettei kaikkia mahdu rajatussa tilassa mitenkään kertomaan.
Yksi kaunis Jyväskyläaiheinen muisto on toukokuulta 2006. Tuolloin soitimme Jyväskylässä kahtena perättäisenä iltana: perjantaina oli Vakiopaineessa oma keikka ja lauantaina esiinnyimme Rentukassa järjestetyssä hyväntekeväisyystapahtumassa.
Tuolle keväiselle viikonlopulle sattuivat ensimmäiset helteet. Vakiopaineen mahtavan keikan (siellä on aina parasta) jälkeen oli huippua, kun seuraavana päivänä ei ollut kiire minnekään eikä arjen huolia painamassa mieltä. Koko lauantai meni päivää paistatellessa ja rennosti ottaessa. Ennen keikkaa kävimme kattohuoneistoa asuttavien ystäviemme bileissä. Katolla istuessa ja jäätelöä syödessä tuntui siltä kuin kesä olisi jo alkanut.
Kyseiseen reissuun liittyy myös se, että noita keikkoja ennen olimme pitäneet muutaman kuukauden keikkatauon, jonka aikana bändiasioita ei tullut juuri mietittyä. Jyväskylässä puhuimme ensimmäistä kertaa uuden levyn tekemisestä ja jotenkin päätimme yhdessä sanattomasti laittaa projektin kunnolla aluilleen. Heti lauantain keikan jälkeen soitimme toisillemme uusien biisien aihioita ja intoilimme siitä miten hyvän levyn saamme aikaiseksi. Ja hyvähän siitä sittemmin tuli.
4. luukku: Kosketinsoittajan juhlapäivä
04.12.2010 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tänään on allekirjoittaneen syntymäpäivä, ja halusin sen tiimoilta esitellä tämän päivän joulukalenterin luukussa saamani superhienon syntymäpäiväkortin. Lieköhän hama-helmistä koskaan askarreltu mitään noin tyylikästä?
-Wilhelm
3. luukku: Kattotaidetta
03.12.2010 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Joskus tulee sellaisia hetkiä, kun artisti tuntee olonsa imarrelluksi. Yllättäen sellainen tuli pari kesää sitten Niinivaaran vanhan vesitornin katolle kiivetessä.
Niille teistä, jotka ette ole jostain syystä päässeet tutustumaan, kerrottakoon että peltikatto on raaputeltu avamilla täyteen erilaisia tageja ja sloganeita (kuten esimerkiksi “Pieru” ja “Friendship is burden”). Vaan niinpä on joku meille tuntematon kuuntelija raaputtanut kattoon myös sitaatin Suudelmia Suvikadulla -kappaleestamme.
Tuli jostain syystä melkoisen otettu olo, kun bongasin tämän.
2. luukku: Taustalakana
02.12.2010 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Kuten keikkojamme nähneet tietävät, komeilee takanamme mustalla pohjalla oleva pinkki salama: Ukkosmaineen symboli joka tuli bändin alkuaikoina tutuksi keikkapaitojemme rinnuksista ja päätyi sittemmin muun muassa “Salamasiskot, salamaveljet” -levyn kanteen.
Harva varmaan tietää, että tuo kesästä 2008 asti käytössä ollut lakana on täysin käsintehty. Hommasta vastasi eräs mahtava joensuulainen kaverimme, joka applikoi vaaleanpunaisesta kankaasta pyytämämme muotoisen salaman ja ompeli sen sitten kiinni mustalle kankaalle. Musta osuus on puolestaan ommeltu kasaan muistaakseni neljästä mustasta kangaspalasta.
Lakana on neljä metriä leveä ja kolme metriä korkea eli se täyttää melko kivasti isommatkin lavat. Hyvä puoli on kuitenkin se, että jos lavan tausta on ahdas, niin lakanaa voi myös taitella kasaan siten että salama kuitenkin jää näkyviin.
Koska olemme turvallisuustietoisia, niin lakana on myös asianmukaisesti palosuojattu: lakanahan on usein lähellä kirkkaita ja kuumia valoja jotka saattaisivat helposti sytyttää kankaan palamaan. Palosuojauksen suorittivat ystävällisesti Ilosaarirockin somistuspuolen ihanat naiset.
Alla olevissa kuvissa taustalakanaa kiinnitellään Oulun ja Jyväskylän keikoilla keväällä 2009, ja alimmassa kuvassa se on puolestaan soundcheckin jälkeen odottamassa keikkaa Jyväskylän Redneckissä jouluna 2009.
1. luukku: Auton nimi!
01.12.2010 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tervetuloa odottamaan joulua Ukkosmaineen joulukalenterin parissa! Viime vuoden tapaan kalenterista tulee aukeamaan muun muassa kuvia, tarinoita ja muuta vastaavaa.
Lukijat voivat myös lähettää omia Ukkosmaine-aiheisia kuviaan tai tarinoitaan osoitteeseen jukirecords(a)gmail.com. Hauskimmat julkaistaan joulukalenterin tulevissa luukuissa ja julkaistujen lähettäjille on luvassa pieni palkinto.
Ensimmäisestä luukusta paljastuu viime kuussa julkistetun nimikilpailun voittanut ehdotus: kilpailussahan etsittiin iskevää nimeä Ukkosmaineen keikka-autolla.
Raati on kokoontunut, ja auton nimeksi tulee………………..Ukkosenjohdatin!
Voitokkaan ehdotuksen lähetti Susanna Junnila, onnittelut! Muita hyviä ehdotuksia olivat muun muassa Salamabiili, Cumulonimbus, Punainen salama, Pusupärrä, Suukkosuhari, Bum Shakalaka Astra ja Peltihörpylä. Kiitokset kaikille nimiehdotuksia lähettäneille!
24. luukku: Rauhallista joulua!
24.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Se on jouluaatto nyt! On aika aukaista Ukkosmaineen joulukalenterin viimeinen luukku, ja sieltä paljastuukin tänään digitaalinen joulukortti yhtyeeltä. Sen myötä toivotamme teille, hyvät kuuntelijamme, rauhallista ja lämmintä joulunaikaa.
Ukkosmaineen vuoden 2009 aktiviteetit jatkuvat vielä hetken ajan, sillä ensi viikolla soitetaan vuoden viimeinen keikka, jonka myötä hyvästellään tammikuun lopulla ovensa sulkeva Kerubin kuppila. Tervetuloa siis paikalle kaikki, jotka olette Joensuussa keskiviikkona 30.12.
Loppukaneetiksi en malta olla kertomatta, että kuulin muutama päivä sitten toisen yhtyeeni rumpalin isän duon esittäneen taannoin pikkujoulukeikallaan Petteri Punakuonosta yllättävän käänteen sisältävää versiota. Sanat olivat menneet kuta kuinkin näin: “Aattoilta pitkä on / taival valoton / Petteri vois nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nöpö-nenä-nenä-nenässään / valon tuoda pimeään”.
Hauskaa joulua!
-Wilhelm
23. luukku: Salama-asu
23.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Catsuit-malliset esiintymisasut ovat yksi perversioni. Pitäväthän niitä myös monet laulajaidolini, kuten Ola Salo, Justin Hawkins ja Freddie Mercury. Catsuitit eri kuoseilla saavat minut innostumaan. Lemppareitani ovat ainakin Ola Salon skottiruutuinen versio sekä Freddie Mercuryn peilipallokuosi.
Catsuitin perusidea on siis kroppaa myötäilevä kokopuku, jonka kaula-aukko on leikattu hyvin alas, navan alapuolelle asti. Siinä näkyvät varsinkin selässä erilaiset kuviot näyttävästi, sekä kaulusta voi koristella mielensä ja fiiliksensä mukaan.
Ukkosmaineeseen sopii tietenkin tämä upea kiiltävä salama-asu, jonka taitava suunnittelija Elli Maanpää minulle teki. Häneltä hankin jatkossa varmasti lisää näitä, sitä mukaa kun keksin innostavia kuosi-ideoita. Ideoita muuten otetaan vastaan, käy kirjoittamassa vieraskirjaan!
-Klaus
22. luukku: Alanko katutähdeksi
22.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämä hyvin ikimuistoinen kuva löytyy Popkatu-tapahtuman sivuilta. Saamme selittää tästä keikasta ainakin joka toisessa haastattelussa, koska voidaan sanoa että tämän vedon myötä yhtyeemme nousi uudelle tasolle. Kyseessä on keikka vuoden 2004 Alanko katutähdeksi? -kisassa, jonka yleisöäänestysosion voitimme. Palkintona oli alue-esiintyminen samalla viikolla pidettävässä Ilosaarirockissa.
Pidimme tuohon aikaan keikoilla rinnassamme hienoja salamoita. Minun lavaliikehdintäni on kuitenkin sen verran hektistä, ettei salama pysynyt paikallaan paria biisiä pidempään. Tässäkin kuvassa se repsottaa sympaattisesti. Lavaliikehdintä myös muistaakseni vielä tuohon aikaan johti erittäin holtittomiin laulusuorituksiin. Nykyisin ne ovat ehkä onneksi hieman parantuneet meiningistä tinkimättä.
Kuvasta voi bongata myös ystävämme Sebastian Leinon esittelemässä tuon kesän hienoa viiksilookiaan.
-Klaus
21. luukku: Kuuntelijan puhevuoro
21.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämänpäiväisessä joulukalenteriluukussa puheenvuoron saa kuuntelijamme, joka lähetti alla olevan tarinan ja kuvan:
“Minulla ja ystävälläni on syntymäpäivät peräkkäisinä päivinä, ja viime keväänä päätimme juhlistaa niitä tuplasynttäreilllä. Täytimme yhdessä 37 vuotta. Toisen ystäväni kanssa päätimme sitten leipoa yllätyksenä kakun. Gluteenittomat kääretorttupohjat muokkautuivat käsissämme salaman muotoon, mikä asiaankuuluvasti päällystettiin vaaleanpunaisella marsipaanilla (mausta sen verran, että seuraavana aamuna sitä melkein teki jo mieli syödä). Uskon, että tämä oli, jos nyt ei Suomen niin ainakin Joensuun ensimmäinen salamakakku.”
