Salamablogi

Seikkailua laulujemme maisemissa

19.05.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Torstai, 17.5.
Vanha vesitorni, Niinivaara

Kuten tarkkaavaisimmat ehkä saattoivat huomata, tämä keikka ilmestyi kotisivujemme keikkakalenteriin vasta keikan jälkeen. Se johtuu siitä, että niin sanottu yllätyskeikka tuli yllätyksenä meille itsellemmekin. Oli muuten niin hieno kokemus, että pakko se on jakaa täällä päiväkirjassakin.

Klaus tuli junalla torstaina, jotta ehtisimme pitämään perjantaina treenipäivän. Klausin juna tuli iltayhdeksän tienoilla, ja sovimme että menemme junan saavuttua istuskelemaan jonnekin kuulumisien vaihtamisen merkeissä.

Kohtasimme yllättäen Niinivaaralla, ja edelleen hyvin yllättäen päädyimme istumaan vanhan vesitornin katolle. Ehdimme jutustella vain tovin, kun kattotasanteelle kiipesi muutama lukiolaistyttö, jotka kainosti kysyivät josko voisimme soittaa heille lyhyen keikan. Niinivaaran lukion teatteriryhmä vietti kuulemma viimeisen näytöksen bileitä vesitornin kupeessa sijaitsevassa puistossa.

Joviaaleina miehinä ja itsekin aikanaan Niinivaaran lukion draamaprojekteihin osallistuneina lupasimme soittaa jokusen biisin, jos he järjestäisivät paikalle jonkun soittimen. Tytöt lupasivat hoitaa asian.

Ehdimme juuri ja juuri syödä Klausin äidin leipomat muffinsit, kun lukiolaisjoukko jo palasi kattotasanteelle akustisen kitaran kanssa.

Oli oikeasti aika maaginen hetki. Istuimme Klausin kanssa vierekkäin katolla, kun ehkä kolmenkymmenen hengen kokoinen joukkio kokoontui alapuolellemme kattotasanteelle. Soitimme ensimmäisenä biisinä 80200:n, ja koko joukkio tanssi ja lauloi biisin mukana, samalla kun aurinko laskeutui hiljaa horisontin taa.

Vaikka kuinka yrittäisin, en saisi kuvattua tarkasti tunnelmaa, joka paikan päällä vallitsi. Oli mahtava fiilis. Tuntui myös aika hienolta soittaa useita kappaleita siinä ympäristössä, jota ne kuvaavat.

Spontaani keikka venähti reilun kymmenen biisin mittaiseksi, ja hitto että oli hauskaa! Lukiolaiset kiittelivät kovasti, ja emme me voineet kuin vastata samoin. Poistuimme paikan päältä Joensuun yöhön jonkin verran päästä pyörällämme. Kauan eläköön Niinivaara! Missä muualla mitään tällaista voisi oikeasti tapahtua?

Lauantai 19.5.
Reilun kaupan markkinat, Joensuu
Teatteriravintolan lasiterassi, Joensuu

Lauantaina oli sitten jo etukäteen sovittujen keikkojen aika. Perjantai meni treenien merkeissä. Lauantaiaamuna heräsin auringonpaisteeseen jo hyvissä ajoin ja suuntasin hakemaan Klausia Niinivaaralta.

Ajelimme keikkapaikkana toimivaan Ilosaareen noin pari tuntia ennen keikan alkamisaikaa. Soundcheck oli nopeasti hoidettu, ja keikan alkuun oli vielä aikaa. Käytimme ajan hyväksemme juttelemalla paikalle saapuneiden tuttavien kanssa ja tekemällä settilistan.

Koska olimme sopineet, että puoliltaöin alkava Teatteriravintolan keikka olisi encore-osuus päivän keikalle, täytyi meidän mahduttaa samaan listaan myös siellä soitettavat biisit, jotta emme soittaisi vahingossa samoja biisejä. Näin ollen biisilista venähti yli kahdenkymmenen biisin mittaiseksi. Mahtava meininki!

Vetäydyimme jo hyvissä ajoin ennen keikan alkamisajankohtaa lavan taakse venyttelemään ja vaihtamaan vaatteita. Hyvänä tunnelman nostattajana toimi autostereoista täysillä huudatettu Darknessin esikoislevy, jonka tahtiin oli myös hyvä availla ääntä.

Sovittuun aikaan intronauha pärähti soimaan lavalla. Nopea halaus ja lavalle. Yleisöä vaikutti kertyneen paikalle varsin mukavasti, ja tervetulohuudahduksista päätellen vaikutti siltä että aika moni oli tullut paikalle meidän vuoksemme. Mukavaa. Aloitimme keikan 80200:lla, ja yleisö tuntui viihtyvän hyvin, vaikkakin istuskeli kohteliaan välimatkan päässä lavasta.

Olimme valikoineet alkusettiin tarkoituksella hieman iisimpiä biisejä, koska otaksuimme aivan oikein tilaisuuden olevan vähän enemmän piknik-henkeä kuin yleensä. Suunnitelma toimi varsin hyvin. Tuntui myös siltä, että täytimme ison lavan kahdestaan varsin hyvin. Varsinkin Klaus ravasi ympäri lavaa kuin housunsa olisivat olleet tulessa. Kenties ne olivatkin. Henkisesti.

Loppupuolta kohden keikan luonne muuttui mukavan sulavasti. Yli mutakuoppien -biisin kohdalla päätimme, että yleisön pitää saada myös vähän liikuntaa. Ei tarvinnut vinkata kuin vähäsen, ja porukka nousi ylös hyppimään biisin tahtiin. Näytti aika kivalta lavalta käsin seurattuna. Itsekin täytyi osallistua iloiseen loikkimiseen, enkä missannut samaan aikaan soittaessani kuin muutaman nuotin. Samanaikaista hyppimistä ja soittamista pitää alkaa treenata kotioloissakin!

Päätimme keikan Katuvalojen välkkeeseen, jonka myötä käskimme yleisön astumaan kymmenen askelta eteenpäin. Näin tapahtui, ja keikan loppuhetket olivat silkkaa diskoinfernoa. Sen jälkeen lavan taakse pyyhkimään hikeä ja odottelemaan loppuyön encore-keikkaa.

Päivä vierähti leppoisissa merkeissä keikkaa odotellessa. Kävimme viemässä heti Ilosaaren keikan jälkeen kamat Teatteriravintolalle. Samalla tsekkasimme pop-huutokaupan ja -kirppiksen tarjonnan.

Illalla suunnistimme Teatterille joskus kymmenen seuduilla. Uuden levymme toisena äänittäjä-miksaajana toiminut Heikki oli lupautunut keikallemme vierailevaksi tähdeksi. Heikki sattui olemaan samassa tapahtumassa soittamassa triomuotoisen Stellan kanssa akustisesti, ja samalla areenalla soittaminen täytyi hyödyntää. Soitimme takahuoneessa esitettäväksi suunnitellun biisin läpi pari kertaa.

Sitten oli taas aikaa odotella. Hyödynsimme luppoajan ulkoterassilla jutustelemalla. Joukkoon liittyi jossain vaiheessa myös hyvä ystäväni Sebastian Leino, jonka kanssa onnistuimme neuvottelemaan loppuillasta itsellemme muutaman hyvin erikoisen ohjelmapaikan Teatteriklubille syksyksi. Odottakaa vaan mitä tuleman pitää.

Tsekkasimme Stellan keikan omaamme odotellessa. Tyyppien biisit toimivat varsin nätisti riisutummassakin muodossa, erityisesti Häävalssi toimi mielestäni hienosti.

Keikan odottelu oli hieman tuskaista. Olimme jo kävelemässä lavalle esiintymisvaatteet päällä, kun meille ilmeni että aikataulut olivat hieman jäljessä. Ravintolan toisella puolella oli vielä keikka käynnissä ja meidän piti odotella sen loppua. Lopulta pääsimme aloittamaan ehkä noin parikymmentä minuuttia myöhässä, eli yhden tienoilla. Saimme pidettyä kuitenkin latauksen yllä keskinäisellä psyykkauksella.

Jälleen kerran piti hämmästellä ihmisten intoa. Aloitimme keikan Pielisjoki-balladilla. Ihmiset pakkautuivat välittömästi aivan lavan etuosaan ja lauloivat mukana niin hiton lujaa. Piti pyytää heti ensimmäisen biisin jälkeen kosketinta kovemmalle monitoriin. Linjacheckissä hyvältä vaikuttanut lavavolyymi ei ollutkaan riittävä, kun yleisö innostui. On muuten yksi hyvän keikan merkkejä.

Silkkaa juhlaahan se taas oli. Soitimme vähän harvinaisempia biisejä sisältävän setin, mutta porukka tuntui osaavan nekin. Mä olen just 4 U:ssa laitoimme yleisön kyykkyyn, tosin perustelimme sen siten että silloin takanakin olevat ihmiset pääsivät näkemään mykistävän hienon koreografiamme biisin alussa.

Heikki tuli vierailemaan Linnut-biisiin, joka kuulostikin oikein nätiltä. Heikki komppasi akustisella kitaralla ja minä soittelin päälle synamattoa. Hyvältä kuulosti.

Olimme suunnitelleet soittavamme vajaan kymmenen biisin setin, mutta pidemmäksihän se taas venähti. Kivaa oli nimittäin sekä yleisöllä että meillä. Päädyimme siihen, että annoimme itsellemme luvan soittaa myös päiväkeikalla soitettuja biisejä: muun muassa Yli mutakuoppien ja Suudelmia Suvikadulla. Nyt odottelemme vain sitä, että joku keksii haukkua meitä Europeksi.

Kiitos kaikille toukokuussa keikoilla olleille! Nyt odottelemaan rakkauden kesää 2007, joka aukeaa Ukkosmaineen leirissä Tampereen Telakalla heti kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Nähdään kesän keikoilla, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!

-Wilhelm