Hurmosta Helsingissä
08.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)
Perjantai 8.2.
Nosturi, Helsinki
Keikkareissu alkoi itselläni vähän turhankin hektisissä merkeissä. Vaikka lähdin ajoissa liikkeelle, aiheuttivat ruokakaupan pitkä jono ja koko ajan punaisiksi vaihtuneet liikennevalot sen, että Helsingin junaan ehtiminen meni todella hilkulle. Painavien kosketinlaukkujen kanssa liikkuminen on yllättävän vaivalloista kävellen.
Astuin junaan noin minuutti ennen lähtöä, enkä näin ollen tietenkään ehtinyt hankkia lippua etukäteen asemalta. Konduktöörin saapuessa tarkastamaan lippuja ilmoitin hankkivani lipun häneltä. Tästä sukeutui seuraavanlainen keskustelu:
K: Kai sinä tajuat että sinun olisi kannattanut ostaa lippu asemalta, kun sekin oli auki?
W: Tajuan, mutta tuli vähän kiire ehtiä junaan.
K: Tähän lipun hintaan tulee 6 euron lisämaksu, se on iso raha.
W: Se on varmasti minulle ihan oikein.
Tähän vastaukseen konduktööri oli selvästi tyytyväinen, hän nyökkäsi ja myi lipun.
Normaalia hintavampi junamatka ei sitten ollutkaan mitään suunnatonta herkkua. Koska paikkalippua ei ollut, ja juna täyttyi loppua kohti aika täyteen, jouduin vaihtamaan paikkaa viitisen kertaa. Ravintolavaunussakin olivat nostaneet kahvin hintaa entisestään. No, sainpa matkan aikana kirjoitettua Pentilän saha -yhtyeelle erittäin inspiroituneen laulutekstin VR:stä.
Klaus oli asemalla vastassa, ja suuntasimme yhdessä raitiovaunulla Nosturiin, jossa soundcheckin oli määrä alkaa vajaan tunnin päästä. Suuresti ihailemani kitaristi-tuottaja Riku Mattila oli samassa ratikassa kitarakotelon kanssa ja hymyili minulle katseidemme kohdatessa. Päättelin tästä, että hän on varmaan kiinnostunut tuottamaan Ukkosmaineen seuraavan levyn.
Nosturiin saapuessamme illan toinen yhtye Eternal Erection oli jo tekemässä soundcheckiään. Hyvältä kyllä kuulostaa tuollainen ison bändin soundi. Ja Sam Huberin lauluäänihän on silkkaa hunajaa.
Oma checkimme meni totutun nopeasti. Myös lavasoundi saatiin kohdilleen kivuttomasti. Checkin jälkeen aterioimme takahuoneessa ja vaihdoimme vähän kuulumisia.
Ennen keikkaa ehti pyörähtää vielä nopeasti keskustassa moikkaamassa siskoa ja hakemassa Klausin luota laatikollisen levyjä keikalla myytäväksi.
Palasimme pelipaikalle noin tunti ennen keikkaa. Otimme ennen keikkaa vähän uusia promokuvia sekä annoimme haastattelun jollekin netti-tv:lle.
Kun kello läheni kymmentä, alkoi pelko hiipiä puseroon ihan tosissaan. Tarkkailin takahuoneesta käsin salia, joka näytti yläparvea myöten hyvin tyhjältä. Sovimme että viivytämme keikan alkua sovitusta tasasta hiukkasen. Olin ihan varma, että saamme soittaa vieraslistalaisiamme lukuun ottamatta täysin tyhjälle salille.
Toisin kävi. Kun intronauha pärähti soimaan salin puolella, kuului sieltä iso kohahdus. Verhon takaa kurkistaminen osoitti, ettei kyseessä ollut kuuloharha, vaan paikalle oli oikeasti saapunut väkeä siten, että iso sali oli likimain täynnä.
Nopea keskinäinen tsemppaus, punnerrukset ja halaus ja lavalle. Elektromanssilla startannut keikka sai yleisön pähkinöiksi saman tien. Joukossa oli selvästi myös paljon ihmisiä, jotka eivät olleet meitä koskaan nähneet, sen verran yllättyneitä ilmeitä oli bongattavissa.
Klaus sinkoili ympäri lavaa kuin sähköpaimen konsanaan. Ja sellainen hän kyllä mitä suurimmassa määrin onkin. Keikan alkuvaiheessa mies onnistui pudottautumaan lavan ja mellakka-aidan väliseen tilaan. Tilanne näytti aika pahalta, mutta onneksi Klaus pääsi nousemaan takaisin lavalle omin voimin.
Setti oli rakennettu hyvin perinteisistä aineksista. Soitimme jälleen settiin loppuvuodesta tulleen uuden slovarin, joka kulkee työnimellä Talviuni. Olen itse tykästynyt biisiin kovin. Tuleva levysovituskin on jo aika pitkälle mietittynä, vaikka keikoilla kappaletta soitetaankin vähän eri muotin mukaan.
Setti päättyi Nöpönenään, joka kääri yleisön vertauskuvainnollisesti lämpimään huopaan (johon on luonnollisestikin kirjailtu salaman kuva).
Poistuimme lavalta, totesimme aikaa olevan vielä yhteen biisiin, jota yleisö kovasti vaati. Astelimme takaisin lavalle ja soitimme Katuvalojen välke -biisin. Siihen oli hyvä päättää onnistunut keikka.
Keikan jälkeen hengailin paikalle saapuneiden kavereiden kanssa ja diggailin Eternal Erectionin keikkaa. Viime joulukuun keikalla tutuiksi tulleet biologian ainejärjestön tytöt tekivät minulle oikein hienot letit. Ne päässä oli hyvä vetäytyä siskon tykö nukkumaan.
Kiitokset Nosturin ammattitaitoiselle väelle sekä kaikille paikalle saapuneille! Tänä viikonloppuna onkin sitten vuorossa Ukkosmaineen historian pohjoisin keikka, kun suunnataan kohti Oulua. Nähdään siellä!
-Wilhelm