Salamablogi

Oulua valloittamassa

16.02.2008 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 16.2.
Park 57, Oulu

Oulun keikalle lähdettiin hyvissä tunnelmissa lauantaiaamuna. Klaus oli tullut Joensuuhun edellisenä iltana, jolloin kävimme K5-paikalliskanavan kokkiohjelman kuvauksissa. Varsin nerokkaat sessiot olivat, jakso tulee ilmeisesti ulos parin kuukauden sisällä.

Lähdimme vaihteeksi liikkeelle ihan henkilöautolla. Kävimme lähikaupastani hieman matkaevästä ajomatkaa varten ja suuntasimme tien päälle.

Matka sujui leppoisasti, ajoimme ainoastaan Kuopion kohdalla vähän matkaa väärään suuntaan. Kiitin jälleen itseäni syksyllä tekemästäni noin 20:n euron investoinnista laitteeseen, jolla saa liitettyä iPodin autoradioon. On nimittäin matkanteko rattoisaa, kun voi kuunnella omia ja kaverin levyjä.

Saavuimme Ouluun hiukkasen soundcheck-ajasta myöhässä, mutta emme onneksi aiheuttaneet järjestäjälle täten harmaita hiuksia. Keikkapaikka vaikutti viihtyisältä. Kuulemma kyseessä olevaan paikkaan liittyi vankka humppamenneisyys, ennen kuin paikallinen elävän musiikin yhdistys on alkanut järjestää siellä tapahtumia. Sisustuksessa olikin kieltämättä vieno humppaparatiisin tuntu.

Tuttavamme Markus oli jo odottelemassa paikan päällä. Ouluun muuttanut miekkonen tarjoutui miksaamaan keikkamme sähköpostin välityksellä jo aiemmin, ja emme toki kieltäytyneet hövelistä tarjouksesta.

Hoidettiin soundcheck alta pois totutun nopeasti. Markuksella oli mukanaan joku oma efektiräkki, josta hän taikoi muun muassa Klausin lauluun hyviä kaikuja.

Checkin jälkeen takahuoneeseen syömään. Ajomatkan aikana olikin ehtinyt näläntunne yltyä jo melkoiseksi.

Ruokailun jälkeen suuntasimme kivenheiton päässä asuneen Markuksen luokse juomaan kahvia ja kuuntelemaan musiikkia. Markuksen musiikkikirjasto osoittautuikin varsin viihdyttäväksi kokonaisuudeksi, kuuntelimme muun muassa Mr. Methanen tuotantoa.

Suuntasimme takaisin keikkapaikalle kymmenen aikoihin, koska tuohon aikaan esiintyvä Desert Planet kiinnosti meitä molempia. Yhytimme myös ystävämme Jennin, joka oli ystävällisesti luvannut majoittaa meidät luoksensa.

Desert Planet osoittautui oivaksi show-orkesteriksi. Sen jälkeen päätimme siirtyä lepuuttamaan korviamme ja mieliämme alakerran kuppilaan. Oma soittovuoromme oli illan viimeisenä, vasta yhdeltä aamuyöstä.

Odottavan aika oli pitkä, varsinkin kun aikaisehkoihin herätyksiin viime aikoina tottunut vuorokausirytmi kertoi, että puolenyön aikoihin ei enää pitäisi ihmisten ilmoilla olla.

Viola-yhtyeen lopetettua settinsä roudasin valmiiksi pystytetyn kosketinsoitinkioskini lavalle. Nopea linjojen tarkastus, ja takahuoneeseen vaihtamaan keikkavaatteet päälle. Hetken kuluttua juontaja kävikin kuuluttamassa meidät sisään ja junankuulutusintro tärähti soimaan.

Setti alkoi Elektromanssilla. Pyysin käsimerkein heti alussa monitoriini lisää koskettimia ja laulua. Lopulta tajusin, että monitori ei ollut jostain syystä päällä. Paikan oma ääniteknikko käväisi hoitamassa asian kuntoon, ja pian sainkin nauttia oman soittoni sulosävelistä.

Keikka rullasi eteenpäin ihan mainiosti, vaikka huomasin oman väsymykseni aiheuttavan epätodellista oloa ja tavallista holtittomampaa soittoa joissain paikoin. Talviuni-slovarin kohdalla iski totaalinen blackout, kun unohdin hetkeksi täydellisesti säkeistön sointukierron. Klaus sai sitten laulaa säkeistön ekan puoliskon ilman säestystä. Sovitukset lennosta uusiksi siis!

Klausista ja yleisöstä ei väsymystä huomannut ja se antoi itsellenikin lisää virtaa. Keikka luovittiin läpi hyvissä tunnelmissa, vaikka eturivissä ollut pariskunta käyttäytyikin jopa rokkioloihin suhteutettuna hieman ala-arvoisesti. Menköön humalansa piikkiin, mutta vain tämän kerran.

Setti muotoutui loppua kohti raivokkaan energiseksi. Setin viimeisenä kuultu Nöpönenä toi muutoin nopeaan loppuosaan kaivatun hengähdyksen. Soitin kappaleen ekan säkeistön Klausia vasten nojaten silmät kiinni ja tuntui hetken siltä, että kappaleen rauhallinen tunnelma voisi vaivuttaa väsyneen soittajan hyvinkin uneen.

Nöpönenän jälkeen poistuimme puolittain pökerryksissä takahuoneeseen, johon kantautui kovaääninen encoren vaatiminen. Totesimme tilanteen vaativan ylimääräistä ja palasimme lavalle. Hetken mielijohteesta päätimme soittaa pitkästä aika keikkabravuurina tunnetun Aikakone-coverin, Odota-biisistä pääsivät siis oululaiset nauttimaan.

Suuren maailman tyyliin meillä oli intro-nauhan lisäksi myös outro-nauha, jonka Markus oli meille taikonut. Nalle Luppakorva -sarjan lopetuslaulun soidessa oli hyvä kumartaa Oululle kiitokseksi. Hetkisen baarissa hengailun ja innostuneiden ihmisten kanssa juttelemisen jälkeen oli hyvä vetäytyä yöunille. Kiitokset kaikille paikallaolijoille sekä järjestäjille, toivottavasti nähdään taas pian!

-Wilhelm