Pallosalaman kappaleita, osa 1
11.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)
Pallosalama
Wilhelm: Tämä kappale sai alkunsa minulle loppuvuonna 2011 vaihtokaupan kautta päätyneestä keltaisesta Ibanez-kitarasta. Olin kitaran saadessani innoissani humbucker-mikkien ja lukkotallan mahdollistamista soittojutuista: vähän kuin olisi palannut teini-ikään, jolloin musiikin kuuntelu ja oma kitaransoitto keskittyi pääasiassa metalliin.
Muistan että oli kaunis ja aurinkoinen kevättalven päivä alkuvuodesta 2012, kun mietin kitara sylissäni miltä haluaisin levymme avausraidan kuulostavan. Mielessä oli aurinkoinen, energinen ja positiivinen tunnelma. Parisen tuntia ajatuksen ympärillä improvisoituani oli kasassa kappaleen introriffi, jonka ympärille kappaletta alettiin rakentamaan.
Kappaleen teksti lähti rakentumaan aiemman idean pohjalta. Olin kirjoittanut kappaleen avausrivin ”pallosalamana siniseltä taivaalta” muistikirjaani jo varmaan viisi-kuusi vuotta sitten. Muistan vielä hetken, kun se palautui hakematta mieleeni: olin nelosen raitiovaunussa matkalla Katajanokalta keskustaan. Rivi välähti päähän ja tajusin samalla hetkellä että tulevan levymme täytyy alkaa noin. On outoa ja samalla älyttömän hauskaa miten jotkut vanhatkin ideat löytävät paikkansa kuin itsestään.
Saatuani kappaleen rungon valmiiksi lähetin demon Klausille, joka totesi biisin toimivan mutta kertosäkeen olevan liian monotoninen biisin muuhun iskevyyteen, mikä olikin täysin totta. Klaus teki uuden kertosäkeen ja siirsi minun alkuperäisen kertosäkeeni hieman muokattuna kappaleen loppuun c-osaksi (siis se osa jossa lauletaan ”minä pidän silmät auki”). Ensimmäistä kertaa Klausin kertosäkeen demon kuullessani tuli kylmät väreet. Fiilikseen pohjautuvissa hommissa (joita musiikki vahvasti on) se on melko takuuvarma merkki siitä, että meininki on kohdillaan.
Kappaleen toteutuksessa halusimme mennä lähelle alkuperäistä demoa, joka oli äänitetty kitaravoittoisesti. Niinpä tämä on yhtyeemme ensimmäinen biisi, jossa pääosaa näyttelevät kitarat, kosketinsoitinraidat ovat tässä lähinnä lisämausteena. Lisäksi Joni Leino soitti tähän energisen rumpuraidan. Hän tajusi heti biisin juonen kysyessään ohjeistukseksi ”eikös tämä ole sellainen kappale, jossa soitetaan mahdollisimman paljon?”.
Draaman kaarella
Klaus: Tämän kappaleen idea lähti liikkeelle Koodi-nimisen artistin ensimmäisen EP:n äänityksissä. Tein levylle tuotantohommia ja soitin koskettimia. Eräässä Koodin kappaleessa lauletaan että meistä tuli sitä ja tätä, draaman kaarella ja surullisella lopulla. Ajattelin että itse kohellan mieluusti ihmissuhteisiin aina melkoisella vauhdilla, eli tavallaan ”kurvaan draaman kaaren liian kovasti”. Metsäänhän siinä yleensä mennään. Mutta jos molemmat osapuolet pysyvät kyydissä ja pitävät kiinni toisistaan, pysytään tiellä ja kyyti on ihanaa. Tästä lähti liikenteeseen teksti, josta muodostui Ukkosmaineelle hyvä kipale.
Erityistä tämän kappaleen rakenteessa on se että ensimmäinen ja toinen a-osa ovat melodialtaan ja soinnutukseltaan tyystin erilaisia. Molemmat a-osat tuntuivat hyviltä, joten mietin että käytetäänpä sitten molemmat.
Wilhelm: Draaman kaarella oli ekoja kappaleita, jotka valmistuivat tälle levylle, teimme tämän samoissa sessioissa kuin ekana singlenä julkaistun Askeleen. Kun syksyllä tsekkasimme biisiä uusin korvin, totesimme että kaikki toimii muuten, mutta kappaleen pääriffi pitää kuitenkin soittaa oikeilla sähkökitaroilla: aiemmin ne oli soitettu synakitaralla ja se kuulosti turhan köykäisesti. Synakitararaita jätettiin kuitenkin miksaukseen mukaan, oikean ja muovisen kitaran sekoitus on hauskankuuloinen. Draaman kaarella on levyn toisena kappaleena tehokas seuraaja Pallosalaman energiaryöpylle. Yleisesti ottaen tykkään siitä, kun bändien levyt alkavat sellaisella ”luulot pois” -mentaliteetilla. Toki poikkeuksiakin on, mutta meidän bändimme ja varsinkin tämän levyn kohdalla tuntui selviöltä että aloituksen on oltava dynaaminen.