Pallosalaman kappaleita, osa 3
13.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)
Liian paljon kahvia
Klaus: Tämä kappale oli hyvin tekstilähtöinen, halusin tallentaa ajatuksiani hieman epätoivoisesta suunnan etsimisestä. Ei se oikein onnistunut. Sävelsin kuitenkin tekstistä kappaleen, johon Wilhelm kirjoitti sanat aika pitkälle uusiksi.
Tykkään tämän kappaleen stemmalauluvetoisuudesta ja siitä että rakenne on epäperinteinen mutta hyvin loogiselta tuntuva. Lopullisen version tunnelma on yllättävänkin melankolinen siihen nähden mitä tällä alun perin hain. Varsinkin tässä levykokonaisuudessa.
Wilhelm: Kappaleen luonne tosiaan muuttui tekstin uudistamisen myötä jonkin verran. Nappasin Klausin tekstistä ne kohdat joista pidin ja otin vapauden rakentaa niiden pohjalta tavallaan puhtaalta pöydältä uuden tarinan joka mielestäni sopi sävellyksen tunnelmaan. Tykkään tästä biisistä kovasti, minulle tästä välittyy selviä kuvia.
Liian paljon kahvia on selvästi levyn tunnelmallinen ääripää: toisessa päässä lienee avausraita Pallosalama. Tätä biisiä harkittiin pitkään levyn päätösraidaksi, mutta halusimme lopulta mieluummin päättää levyn riehakkaammin, vaikka tämäkin kappale sisältää melankoliasta huolimatta paljon toivoa. Totesimme kuitenkin että vinyyliajattelun mukaan tämä on viidentenä kappaleena kymmenen biisiä sisältävällä levyllä ikään kuin A-puolen päätösraita.
Kappale on tällä kielisoittimien sävyttämällä levyllä siksikin poikkeava, että se on toteutettu kellopeliä lukuun ottamatta täysin pelkillä syntetisaattoreilla: rumpuraita on ohjelmoitu, mutta esimerkiksi bassot on soitettu Rolandin analogisyntetisaattorillani. Mutta biisi on tosiaan lauluvetoinen, synasovitus on hyvin minimalistinen.
Pikanttina yksityiskohtana kerrottakoon, että olemme molemmat äänittäneet tähän omissa kodeissamme kahvinkeitintä: biisi alkaa kahvinkeiton äänillä. Sitten vaan arvailemaan: kummanko kahvinkeitin on stereokuvassa vasemmalla ja kummanko oikealla puolella? Ja mikä tärkeintä: kummassako on parempi soundi?
Vauhtisokea
Wilhelm: Tämän työstäminen oli hauskaa. Kappaleen idea tuli muistiinpanoja penkoessa käsiin osuneesta vanhasta kirjeestä, jossa mainitaan vauhtisokeus. ”Vauhtisokea” kuulosti heti otsikolta, joka antaa selvät mielikuvat siitä miltä kappaleen tulee kuulostaa. Nopeutta! Myöhemmin hoksasin että Tuomari Nurmiolla on samanniminen kappale, mutta Nurmion biisi liittyy päihteiden käytön nurjaan puoleen kun taas meidän kappaleemme tarina kertoo jostain aivan muusta.
Tämä haluttiin toteuttaa nimenomaan eräänlaisena hybridinä, eli bändisoittimien ja elektronisen meiningin yhdistelmänä. Niinpä rumpukomppi on ohjelmoitu, bassot soitettu halki biisin, ja säkeistöjä ja välisoittoja dominoivat sähkökitarat.
Kappaleen c-osassa on muuten hauska soitannollinen ratkaisu basson suhteen. Osan pohjaääni on H, ja tuntui siltä että normaalivireisen basson kaulalta otettuna H soi osan tunnelmaan nähden liian kirkkaasti. Mietiskelin että pitäisikö lainata jostain viisikielinen basso, kunnes totesin että kyllähän nelikielisen basson E-kielen voi virittää kvartin alemmas. Kaikki bassoa joskus soittaneet tietänevät mitä tuollainen aiheuttaa, kun instrumentti on säädetty eri viritykseen: kieli lerpattaa noin alas viritettynä melko löysällä. Lerpatus kuitenkin sopi osaan erityisen hyvin, eikä vireenkään kanssa ollut ihan supertarkkaa sillä osassa ei ole mitään melodista. Saadakseni bassoon vielä himpun lisää lätinää soitin osan hakaten kieltä peukalolla otelautaa vasten. Levyn miksannut Hannu totesi raitoja läpi käydessään c-osan basson olevan ”rajumpi kuin Trujillo”.
C-osassa on myös osuuksia, joiden takia vähän pelkäsin saavani varoituksen taloyhtiöltä. Äänitin kappaleeseen kotonani (en ollut tuolloin vielä saanut omaa työhuonetta) useita raitoja kitarakiertoja, ja pakko oli tietenkin myös testailla että mikä kitara kiertää parhaiten. Pääasiassahan kierron aikaansaamiseksi vahvistimen täytyy olla suhteellisen kovalla. Pahoittelut vielä jälkikäteen naapureille. Mutta osasta tuli kyllä hyvä!
Klaus: Tässä hurjan villissä kipaleessa on tämä niin sanottu Pendulum-komppi! Pidän kovasti kyseisestä poljennosta ja tiedän että se on jo pois muodista. Mutta minusta on tärkeää olla välittämättä muotivirtauksista, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Yleensä ihmiset ajattelevat niin, että on paheellista ja epäomaperäistä tehdä asioita jotka ovat muodissa. Mutta sekin voi olla itseäsi vastaan tekemistä, jos se muodikas juttu kerta kaikkiaan on se sinun oma juttusi. Minua esimerkiksi huvittavat sellaiset hipit jotka lopettavat pitämästä jonkun mallisia housuja sen takia kun kaikki muutkin pitävät sen mallisia housuja ja niitä on nuorisovaateliikkeet täynnä. Pöh, sittenpähän menet muodin mukana sen yhden kevään ajan ja syksyllä voit taas sitten olla epämuodikas niiden viime kevään farkkujesi kanssa.