Pallosalaman kappaleita, osa 5
15.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)
Niin sen pitikin mennä
Klaus: Kun demottelin tätä laulua akustisen kitaran kanssa niin se ei meinannut onnistua kun aloin pillittämään aina viimeistään toisen kertosäkeen kohdalla. Mutta silleen hyvällä tavalla. Nauroin ja itkin ihokarvat pystyssä. Sitä on säveltäminen parhaillaan. Onneksi Wilhelm piti tästä kappaleesta myös.
Äitini sanoo aina että ”asioilla on tapana järjesttyy, jos ei ennemmin nii sitte myöhemmin”. Se joskus ärsytti minua mutta viime aikoina olen alkanut uskomaan siihen. Hauskaa on se, että äiti ei tietenkään enää voi sanoa sitä kun siitä tulee aina tämä kappale mieleen. Mutta ei se haittaa, se ajatus kuitenkin putkahtaa ilmoille ja sitten naurattaa.
Wilhelm: Hyvä ja ehjä biisi. Käytännössä ekassa akustisen kitaran kanssa rämpytellyssä demossa oli jo kaikki kohdallaan, ainoastaan rakennetta muokattiin siten että yksi osa päätettiin jättää pois: vähemmän on enemmän. Sovituksellisesti tehtiin sitten paljonkin, tämä taisikin olla eka bändisovitusmeiningillä tehdyistä biiseistä. Ja myönnettäköön että minäkin liikutuin kertsin kohdalla kun kuulin biisin demon ekaa kertaa.
Karkauspäivä
Wilhelm: Kertosäe oli olemassa jo pari vuotta sitten. Rallatusmainen melodia jotenkin ilmestyi sanoineen päähän ilman mitään pohjustusta. Nauhoitin kertsin talteen sillä siitä tuli heti hyvä mieli ja sellainen olo että tästä tulee Ukkosmaineelle mahtava biisi.
Olikin yllättävän hankalaa keksiä tähän sopivia säkeistöjä, sillä kertosäe ei tavallaan antanut hirveästi vinkkejä siitä mistä biisin pitäisi kertoa. Kävin ideoideni kanssa hyvinkin korkealentoisissa sfääreissä. Yksi käytännössä valmis sanoitus (eri säkeistön melodialla) myös hylättiin koska se tuntui liian ilmeiseltä.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että aikarajat ovat luovassa työssä tärkeitä ja että pakko on paras muusa. Niinpä levyn äänitysaikataulujen rajojen tullessa vastaan istuin taas kerran koskettimien ääreen, koska olin vakaasti sitä mieltä että tämän kertosäkeen sisältävän biisin pitää päätyä tälle levylle. Päätin hylätä kaiken aiemmin tekemäni ja aloittaa taas kerran alusta. Tein pitkälti yhdeltä istumalta uuden säkeistön melodian ilman sanoja ja tykkäsin siitä uudesta suunnasta johon biisin tunnelma siirtyi. Melodian töksähtelevä rytmi miellytti kovasti, mutta sanoituksesta ei ollut mitään hajua.
Pyörittelin pari päivää sanoitusideoita saamatta aikaiseksi oikeastaan mitään muuta kuin irrallisen kuuloisia lauseita. Sitten yhtenä yönä juuri ennen nukahtamista päähän tuli sängyssä maatessa erilaisia mielikuvia ja niiden pohjalta tuli yhtäkkiä mieleen lause ”Hangessa seisoin, näytin eksyneeltä marsulta”. Mahtava aloitus biisille! Olin jo nukahtamaisillani, mutta pakottauduin kirjoittamaan lauseen ylös. Tuon lauseen ympärille loppubiisi rakentuikin sitten seuraavina päivinä varsin mallikkaasti.
Tämä on levyn hilpeimpiä biisejä, jonka levyversio sisältää paljon kaikkia hauskoja yksityiskohtia. Hyvän mielen päätösraita!
Klaus: Mukavan perinteinen Ukkosmaine-teos. Luulen että meidän monille vanhoille kuulijoille tulee hyvä mieli kun se trademark-rumpufilli kajahtaa c-osan jälkeen. Meillekin tulee siitä hyvä mieli.