Salamaponin selässä / tekstimaistiainen, osa 3
28.03.2014 (Sekalaista)
Alkavan viikonlopun kunniaksi jälleen tekstinäyte tulevasta Salamaponin selässä -kirjasta. Tällä kertaa hypätään aivan kirjan loppupuolelle, aukeamalle 202-203 (niin, kirjan täsmällinen pituus on muuten 224 sivua).
Kuten Mesenaatti-sivun esittelytekstissäkin kerrotaan, kirjan loppupuolelta löytyy 12 Ukkosmaine-biisin sanat, soinnut sekä kappaleen syntytarina biisintekijän kertomana. Tähän esiteltäväksi valikoitui Eka kerta, alla siis Klausin kertomus biisin synnystä sekä kuvakaappaus kirjan sivusta, jolta kyseisen biisin sanat ja soinnut löytyvät - tuolta sivu siis tulee näyttämään painettuna.
Mahtavaa viikonloppua!
-Wilhelm
Klaus kertoo:
Olin syksyllä 2006 mukana näyttelijänä Stadialla myöskin opiskelleen joensuulaislähtöisen ystäväni Matti Tolvasen opinnäytetyönään käsikirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä, joka sijoittui 90-luvun puolivälin Joensuuhun. Näytelmän hahmot olivat teini-ikäisiä ja käsikirjoituksen keskiössä oli Joensuun 90-luvun skiniongelma.
Näytelmässä oli kohtaus, joka sijoittui yläasteajan diskoon. Taustalla soi Haddawayn What is Love? -biisi ja kohtauksen tunnelma oli juuri sellainen kuin noissa diskoissa on, eli vähän sellaista kiusallista jännitystä, ihastuksen tunteita, ehkä toiveita ensisuudelmasta. Samaistuin kohtauksessa olleeseen ujoon poikaan tosi vahvasti ja ylipäätään koko asetelma herätti paljon muistoja. Tajusin, että tässähän on ainekset biisiin.
Kertosäkeen melodia oli pyörinyt päässä aiemminkin ilman sanoja. Aloitin biisinteon sen ympärille. Tein sanat, joissa kuvataan sitä, kuinka ujo poika haaveilee rakkaudesta. Eka kerta on eräänlainen epävarmuuslaulu.
Koska biisin lähtökohdat ovat 90-luvulle sijoittuvassa tunnelmassa, yritin kasata mukaan mahdollisimman paljon ajankuvaan liittyviä elementtejä. Tekstissä mainitaan Haddaway, Movetron ja Bon Jovi. Lisäksi biisin c-osan riffi on hyvin 90-lukuhenkinen.
Lauluntekijänä olin innoissani siitä oivalluksesta, että bridge voi mennä eri sävellajista kuin muu biisi. Oli hauskaa tajuta, että biisi voi moduloida myös biisin sisäisesti, eikä sen tarvitse aina tulla perinteisesti lopussa. Vaikka tässä toki on mukana myös se perinteisempi modulaatio.
Biisin levyversiossa kuultava puheosa on melkein sanasta sanaan suoraan näytelmän diskokohtauksessa olleista repliikeistä. Näytelmässä puhuttiin Pohjois-Karjalan murretta, koska tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun. Sen takia myös Ekan kerran puheosa tuntui luontevalta lausua mie-muodossa.
