7. luukku: Keikkoja ensi viikolle!
07.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tämän päivän joulukalenterissa onkin mukava yllätys, ensi viikolle nimittäin tuli yllättäen kaksi keikkaa. Samalla keikkamyyjällä oleva Samae Koskinen joutui valitettavasti perumaan ensi viikon keikkansa sairastapauksen vuoksi, ja me lähdemme paikkaamaan miestä. Yhtyeemme toivottaa pikaista paranemista Samaelle.
Mutta siis, seuraavalla viikolla meidät voi nähdä livenä seuraavasti (tarkemmat soittoajat ja muu sälä selvinnee keikkapaikkojen sivuilta):
Torstai 17.12.: Torvi, Lahti
Perjantai 18.12.: Redneck, Jyväskylä
Tervetuloa!
6. luukku: Sananen PMMP:stä
06.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Itsenäisyyspäivän joulukalenterin luukku liittyy yhtyeemme yhteiseen suosikkibändiin, PMMP:hen.
Asiahan on nimittäin niin, että tämä minun ottamani kuva pääsi koristamaan bändin viime vuonna julkaistun kirjan sisällysluettelosivua:
Satuin kerran kuuntelemaan neitojen haastattelua, jossa Mira hehkutti erikseen kyseistä kuvaa. Vaikka saatoin tuolloin haastattelua kuunnellessani näyttää ulkoapäin tyyneltä, hyppi pieni fanipoika sisälläni tasajalkaa.
Vaikka tuo yllä oleva kuva toimii sinälläänkin ilman selityksiä, niin haluan jakaa tämänpäiväisen luukun kunniaksi siihen liittyvän tarinan.
Kesällä 2006 olin toista vuotta vapaaehtoistyössä Ilosaarirockin verkkotoimituksen päätoimittajana. Mukavasta ja rennosta ilmapiiristä huolimatta työ oli myös haastavaa ja paikoin raskasta ja päivät venyivät pitkiksi. Ja kun asuntoni sijaitsee festarialueen lähellä, niin saattoi arvata että öisin oli turha yrittää nukkua: naapureilla oli festarivieraita ja bileet päällä kellon ympäri.
Festivaalin sunnuntai-iltana olin siis aika lailla poikki. Kun hommat olivat kasassa, hoipuin kodin kautta jäähallin päätösklubille väsyneen onnellisena.
Ennen tuota iltaa PMMP ei merkinnyt minulle oikeastaan mitään. Monien muiden lailla olin muodostanut siitä mielipiteeni pitkälti Rusketusraidat-hitin myötä: ärsyttävää, teennäistä ja kaikkea muuta vastaavaa. Hyvä ystäväni yritti käännyttää minua monia kertoja kuunteluttamalla bändin levyjä, mutta en vain ymmärtänyt mikä PMMP:ssä muka oli niin erikoista. Lisäksi paheksuin syvästi bändin Noitalinna huraa! -coveria (tässä mielipiteeni tosin on ennallaan, minusta alkuperäinen Pikkuveli on edelleen ylittämätön kaikin tavoin, toisaalta on mukavaa että PMMP:n versio nosti hienon biisin suuren yleisön tietoisuuteen).
Kaikki muuttui, kun näin PMMP:n ensimmäistä kertaa livenä tuona Ilosaarirockin sunnuntaina. Harvoin mihinkään bändiin on hullaantunut keikan aikana niin kokonaisvaltaisesti kuin tuolloin. Olin kuullut useimmat bändin hitit aiemmin, mutta vasta tuona sunnuntaina ne todella aukesivat. Kaikkinensa fiilis oli harvinaisen kokonaisvaltaisen onnellinen, ympärillä hyvät ystävät ja takana onnistunut viikonloppu.
Maanantaiaamupäivänä kävin purkamassa oman toimipisteeni, ja sen jälkeen suuntasin levykauppaan ostamaan PMMP:n levyt. Minut oli totaalisen käännytetty. Kirjoitin vielä samana iltana hurmoksellisen raportin bändin keikasta Ilosaarirockin verkkosivuille (löytyy tästä klikkaamalla), ja vietin loppuillan kuunnellen bändin levyjä. Mahdollisesti melko kovalla.
Seuraavana aamuna sitten huomasin jonkun laittaneen kuvassa olevan lapun rappukäytävän ilmoitustaululle. Saman tien mieleen palasi huonosti nukuttu viikonloppu: eipä naapureilta paljoa tuntunut valuvan sympatiaa niille, jotka tekivät töitä viikonlopun ajan. Siispä väsäsin vastineen, jossa Mummola-biisistä napattu sitaatti laittaa asiat järjestykseen.
Kun painoin lapun nastoilla paikalleen, alkoi asetelma naurattaa niin paljon, että pakkohan siitä oli napata kuva ja laittaa se PMMP:n keikka-arvion yhteyteen verkkosivuille. Sieltä kustannustoimittaja sitten aikoinaan bongasi sen (käsittääkseni PMMP-fanien vinkistä) ja pyysi lupaa julkaista se kirjassa.
Sen pituinen se. Terveisiä ja lämmintä joulua Paulalle ja Miralle!
-Wilhelm
5. luukku: Keikalle lähdössä
05.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Juuri äsken otetussa valokuvassa lähetetään terveisiä Helsingistä. Treenasimme juuri tämän illan keikalla mahdollisesti ensiesityksensä saavaa biisiä, ja piakkoin lähdemme tekemään soundcheckiä.
Kuvassa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota kauloissamme roikkuviin, käsintehtyihin salamariipuksiin! Saimme nämä savesta muotoillut uniikkikorut lahjaksi eilen, kiitos Mirella!
-Wilhelm
4. luukku: Vieraslistoista
04.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Kuten varmaan useat teistä tietävät, bändeillä on tapana tehdä keikoillensa vieraslistat, joilla varmistetaan ystävien pääsy keikoille. Kyse on käytännöllisestä asiasta: on kätevämpää laittaa tuttavan nimi listalle, kuin pyytää tälle keikkapaikalta erikseen lippu, toimittaa se eteenpäin ja niin edelleen.
Ukkosmaine-keikoilla olemme kehittäneet mielestäni erinomaisen niksin tilanteeseen, joka lienee usealle bändille tuttu. Vaikka olisi kuinka syrjäisellä paikkakunnalla, niin melkein poikkeuksetta paria tuntia ennen keikkaa ottaa yhteyttä joku tuttu, joka sattuu olemaan kyseisellä paikkakunnalla ja olisi tulossa katsomaan keikkaa. Mieluusti kaverit aina laittaakin listalle, mutta useasti on samaan aikaan esimerkiksi majapaikassa tai muuten toisaalla valmistautumassa keikkaan. Tällöin nimenlisääminen vaatisi ylimääräistä vaivannäköä, mikä ei ennen keikkaa ole koskaan hyväksi. Tässä vaiheessa peliin astuu verraton keksintö: sananmuunnosnimet!
Toimintaperiaate on seuraava: kun soundcheck on tehty, on aika tehdä vieraslista iltaa varten ennen majapaikkaan poistumista. Listaan täytetään ensin ne kaverit, joiden tuleminen on varma, ja sen jälkeen lisäksi muutamat sananmuunnosnimet. Esimerkkejä ovat muun muassa Pekka Kahva, Antti Penaali, Virva Hattula, ja niin edelleen. Yleensä keksimme kaksi pojan, ja kaksi tytön nimeä. Joskus käytetään myös idoleiden nimiä, esim. James Hetfield on taidettu joskus laittaa varmuuden vuoksi listalle.
Sitten jos/kun joku kaveri soittaa listapaikkaa kysellen, niin voi kehottaa häntä esittelemään itsensä ovella esim. Pekka Kahvaksi, jonka nimi on listalla. Toimii!
Samalla haluaisin myös rohkaista teitä kuuntelijoitamme kokeilemaan reippaasti onneanne: vieraslistalla saattaa hyvinkin olla käyttämättä jääneitä sananmuunnosnimiä tai muita pseudonyymejä, joilla saatte ilmaisen sisäänpääsyn!
-Wilhelm
3. luukku: Vakiopaine
03.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Joulukalenterin kolmannen luukun auetessa yhtyeemme haluaa lähettää lämpimät terveiset Jyväskylän Vakiopaine-baarin henkilökunnalle! Kyseisessä mahtavatunnelmaisessa paikassa olemme soittaneet eräät parhaista keikoistamme koskaan. Tunnelma on ollut muutenkin aina harvinaisen hyvin kohdallaan.
Tämä kuva on otettu 17.2.2007 Korjaamolla Helsingissä (soitamme muuten samaisessa paikassa ylihuomenna). Niinivaara Express julkaistiin kyseisen vuoden ystävänpäivänä, ja Korjaamon keikka oli levynjulkaisuviikon neljäs keikka. Edellisiltana olimme soittaneet Vakiopaineessa, joka sponsoroi yhtyettämme t-paidoilla. Tyylikästä!
-Wilhelm
2. luukku: Mietteliäänä kiven päällä
02.12.2009 (Sekalaista, Joulukalenteri)
Tänään joulukalenterin luukun takaa aukeaa kuva, joka olisi voinut olla levynkansi jos Niinivaara Express -levy olisikin jostain syystä ollut Klausin soololevy.
Niinivaara Expressin kanteen päätynyt hieno auringonlaskukuva otettiin Lieksan keikalta palatessa kesällä 2006. Emme olleet lainkaan etukäteen suunnitelleet ottavamme yhtään mitään kuvia, mutta kun silmien eteen avautui taukopaikalla upea maisema, niin päätimme tarttua tilaisuuteen: minulla sattui olemaan mukanani digikamerani. Kun myöhemmin kävimme kuvia läpi, päätimme heti sen meidän molempien silhuetit sisältävän kuvan kohdalla, että tämä tulee levyn kanteen.
Tämä mietteliään oloisen Klausin silhuettikuva taitaa olla minun ottamani, mutta levynkanteen päätyneet kuvat otti keikkareissullamme mukana ollut Klausin äiti. Mitenkähän monen muun bändin levynkannen on kuvannut solistin äiti?
-Wilhelm
Joulukalenteri ja kilpailu!
01.12.2009 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaine osallistuu joulunodotukseen avaamalla kotisivuilleen joulukalenterin! Päivittäin avautuvista luukuista tulee löytymään kuvia, muistoja, tarinoita ja muuta mukavaa. Yhden luukun sisällöksi yhtye toivoo muistoja ja tarinoita kuuntelijoiltaan. Järjestetäänpä siis sen varjolla pieni kilpailu.
Lähetä oma Ukkosmaine-aiheinen juttusi osoitteeseen jukirecords(a)gmail.com, niin olet mukana arvonnassa. Voit lähettää esimerkiksi kuvan ja siihen liittyvän tarinan, muiston johon yhtyeen musiikki jollain tavalla liittyy, tai vaikka itse tekemäsi piirroksen. Valikoidut kertomukset julkaistaan joulunalusviikolla joulukalenterissa. Jos et halua omaa nimeäsi julki juttusi yhteydessä, niin mainitse siitä sähköpostissasi.
Pääpalkintona on tarjolla todellinen keräilyharvinaisuus: voittajalle lähtee yhtyeen nimikirjoituksilla varustettuna vuonna 2004 julkaistu Jukin kulkuset -joululevy (sisältää Ukkosmaineen joulubiisin), alkuperäinen Pielisjoki-ep sekä vanhoja keikkajulisteita. Molempien levyjen pienet painokset ovat aikoja sitten loppuunmyytyjä, näitä ei siis löydy enää mistään. Lohdutuspalkinnoiksi laitetaan lisäksi Salamakasseja. Muista siis liittää sähköpostiin postiosoitteesi! Kilpailuaikaa on 18.12. saakka. Onnea matkaan!
1. luukku: Raukea kesäilta
Tervetuloa Ukkosmaineen joulukalenterin ensimmäiseen luukkuun!
En vielä tiedä itsekään ihan tarkkaan, mitä kaikkea näistä luukuista tulee löytymään. Lähtöajatuksena on kuitenkin se, että joka päivä tänne päivittyy jokin tarina, anekdootti tai vastaava minulta tai Klausilta. Ja kuvia tietysti myös. Luukut saattavat ehkä sisältää muutakin mediaa…saa nähdä.
Ja kuten tuossa etusivullakin on mainittu, yhden luukun sisällöstä saatte vastata te, arvon kuuntelijamme. Eli sinne vaan ohjeiden mukaisesti sähköpostia menemään.
Ensimmäisessä luukussamme aukeaa kuva kesältä 2004. Yhtye on juuri jokunen tunti sitten soittanut keikkansa alue-esiintyjänä Ilosaarirockissa, ja rentoutuu ansaitusti festarin vip-baarissa oluen äärellä ilta-auringon paistaessa.
Pidän kuvan raukeasta tunnelmasta, jossa ilmeissä on kuitenkin tiettyä odottavuutta. Edellisenä päivänähän olimme voittaneet katutähtikilpailun yleisöäänestyksen, jonka myötä pääsimme sitten Ilosaarirockiinkin soittamaan. Keikkasuosio oli muutenkin nousussa, ja ensimmäinen levy tekeillä.
-Wilhelm
Salamablogi!
24.11.2009 (Uutiset)
Klaus Thunder & Ukkosmaine -sivusto uudistuu tänään avatun Salamablogin myötä. Salamablogi korvaa sivuilla päiväkirjan, jota on päivitetty sivuston alkuajoista lähtien. Vanhat päiväkirjamerkinnät löytyvät edelleen Salamablogista, mutta nyt kategorioiden ja ajan mukaan järjestelyjä kirjoituksia on helpompi selata.
Etusivun rakenne puolestaan muuttuu sen verran, että jatkossa etusivun oikeassa reunassa näkyvät tuoreimmat blogimerkinnät ja vasemmalla tuoreimmat uutisotsikot. Uusista blogikirjoituksista ei siis erikseen mainita uutisteksteissä, kuten päiväkirja-aikoina oli tapana.
Salamablogin ensimetrien kunniaksi korkataan alkaneeksi myös Klaus Thunder & Ukkosmaineen tulevaan levyyn liittyvät kirjoitukset. Levy on parhaillaan demovaiheessa, lue lisää Wilhelmin blogikirjoituksesta.
Lisäksi kerrottakoon, että Salama-shopista voi tehdä joululahjatilauksia perjantaihin 18.12. asti. Sen jälkeen kaupan henkilökunta lomailee 4.1.2010 saakka. Levy-yhtiön arkistoista löytyi nipullinen Niinivaara Express -levyn aikaisia postikortteja, niitä laitetaan mukaan yhtyeen omakätisillä jouluterveisillä parillekymmenelle nopeimmalle (levyn tai paidan) tilaajalle!
Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen lämpöä ja voimia talven pimeyteen!
Uusi levy: ensimmäiset merkinnät
23.11.2009 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)
Laitetaanpas tämän uuden Salamablogin kunniaksi aluille tulevaan levyyn liittyvä tarinointi. Aluksi lienee syytä vähän kertoa taustoja siitä missä mennään ja miten siihen ollaan päädytty. Merkintöjä ei ole tullut uuden materiaalin työstämiseen liittyen kirjattua näille sivuille. Osin se johtuu siitä, että suurin osa energiasta tuntuu keskittyneen tämän homman ympärille. Osin myös siitä, että nyt on kivempi kirjoittaa, kun jotain on jo tehtynä.
Eli siis. Alun perin oli tarkoitus, että käymme uusien biisien työstön pariin vasta ensi vuoden puolella. Minun osaltani aikataulut menivät kuitenkin uusiksi, kun elokuun alkupuolella ilmeni että toisen yhtyeeni levyn äänitykset lykkääntyvät hamaan tulevaisuuteen, vähintään yli vuoden päähän. Muistan maininneeni Klausille asiasta miltei saman tien.
Ensimmäinen konkreettinen asia levynteon suhteen tapahtui Saksan keikkaa seuranneena maanantaina. Saavuimme Helsinkiin sunnuntaiyönä ja menimme Klausin luo yöksi. Seuraavana aamuna herättyämme aloimme työstää kilpailukappaletta Euroviisujen avoimeen karsintaan, joka päättyi saman viikon lopussa. Tähän kohtaan pitäisi muuten varmaan laittaa hymiö. Mutta kun tuota asiaa ajamaan on perustettu jo Facebook-ryhmäkin, niin pitihän meidän kantaa kortemme kekoon, kun kisassa oli edes kosmeettinen mahdollisuus osallistua isojen levy-yhtiöiden ulkopuolelta.
Tahti oli niin tehokas, että ainakin itse muistan hämmästyneeni. Biisi sävellettiin ja sovitettiin saman päivän aikana, sen jälkeen Klaus teki alustavat sanat seuraavana päivänä, ja muistaakseni keskiviikkona hioimme sanat kuntoon ja miksasimme koko paketin.
Työstön alla kappale Euroviisukarsintoihin.
Kyseinen biisihän ei sitten päässyt esikarsintaa pidemmälle, mutta se antoi hyvän lähtösysäyksen uudelle materiaalille. Itselleni se antoi myös vahvan luottamuslatauksen orkesteriimme. Tässä yhteydessä lienee paikallaan todeta myös se, että viime levyn työstön aikaan koin itse ettei mistään tuntunut tulevan mitään. Vaikkakin loppupeleissä levystä tuli kuitenkin onnistunut. Sen työstäminen oli vain omalta kohdaltani raskasta, mutta asiaa sotkivat kohdaltani toisaalta omankin elämän jutut.
Nyt tuntuu kaikin puolin siltä, että on toinen ääni kellossa. Biisejä on jo nyt kasassa varmasti levyllisen verran, mutta uusia tehdään edelleen jotta saisimme valikoitua niistä parhaan mahdollisen kokonaisuuden. Aiemmilta levyiltä olisi myös käytettävissä ylijääneitä biisejä, mutta yhteisellä päätöksellä olemme päättäneet aloittaa tämän homman alusta asti niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Tuntuu hyvältä huomata, että bändimme työmoraali on erittäin korkealla, mutta samalla tekeminen ei tunnu vähääkään hampaat irvessä puurtamiselta.
Aiempien levyjen kohdalla sovittaminen on jätetty pitkälti äänitysvaiheeseen, mikä on sitten aiheuttanut harmaita hiuksia minulle: pitää keksiä koko ajan lisää soitettavaa, kun muut odottavat. Vaikka paineessa syntyykin monesti hienoja ideoita, on tuollaisissa tilanteissa välillä tukalaa olla bändin ainoa soittaja.
Nyt tämäkin on tehty toisin. Olemme äänittäneet kahdestaan uusista kappaleista demoja, joihin pyritään jo saamaan mahdollisimman pitkälle valmiiksi ideat jotka sitten lopulliselle äänitteellekin soitetaan. Noita soittojuttuja on huomattavan paljon mukavampaa ideoida ilman kiirettä ja painetta.
Olemme työskennelleet kahdestaan kappaleiden parissa muutamissa noin viikonmittaisissa periodeissa elo-marraskuun aikana. Lisäksi kumpikin on tietysti treenannut ja tehnyt biisejä itsekseen. Hommia olemme tehneet kahdessa eri työpisteessä: Klausin työhuoneella Helsingin Pihlajistossa sekä minun treenikämpälläni Joensuun keskustassa. Vuokrasin tosiaan syksyn alussa itselleni nurkan treenikämpästä, jossa soittaa myös Eläin-yhtye. Ratkaisu on ollut kaikin puolin hyvä: kosketinsoittimet eivät vie enää puolta oman kodin pinta-alasta, ja kun menee soittamaan treenikselle niin pystyy keskittymään olennaiseen eikä hairahdu tekemään jotain kotihommia.
Näyte treenikämpän soitinpainotteisesta sisustuksesta.
Soittaminen on myös ollut tietyllä tapaa yksi avainsanoista. Osa kappaleista on syntynyt ihan siten, että olen soittanut jostain Klausille jotain mielestäni hyvänkuuloista riffin tai melodianpätkää, johon hän on tarttunut ja ehdottanut sitä liitettäväksi johonkin toiseen biisiin tai vaihtoehtoisesti tehnyt johonkin melodiaan sanat. Tällä metodilla tehdyistä biiseistä on muodostunut meidän molempien suosikkeja.
Summa summarum: tällä hetkellä fiilis tulevan levyn suhteen on hyvinkin korkealla. Kovalevyllä on tallessa noin kuuden biisin melko valmiit demot, ja niiden lisäksi on vielä sovitusvaiheessa olevia ehkä kymmenkunta. Äänityksistä on pidetty palaveria, ja mietitty että millä tavoin tuleva levy olisi järkevin äänittää. Todennäköisesti ainakin osa tullaan tekemään kotiäänityksinä, mutta vielä on epäselvää miten ja missä. Kaikki selvinnee kuitenkin vuoden loppuun mennessä, ja todennäköisesti äänityksiä päästäneen aloittamaan ensi vuoden alkupuolella.
Kuva viimeisimmästä demosessiosta.
Tässä siis ensipohjustus siihen, kuinka tulevaa, vielä nimetöntä levyä on lähdetty rakentamaan. Tarkoitus olisi päivitellä tänne blogiin tarinaa tulevista vaiheista ja myöhemmin äänityksistä. Muistakaa siis lisätä Salamablogi kirjanmerkkeihinne! Ja saa kai tämän siihen RSS-syötteeseenkin, itse en ole siihen tarkemmin perehtynyt.
Hyvää vointia marraskuun pimeyteen,
-Wilhelm